Kuura kulki jonon hännillä Sniper vierellään kohti kasarmia. Sniper oli ollut hyvin hiljainen nähtyään Kuuran ampumatuloksen Kuuran ammuttua paljaalla silmällä. Hajonta ampumataulussa oli ollut pientä kaikkien viiden luodinreiän pysytellessä 9 rinkulan sisäpuolella. Edes eversti Bellow ei ollut uskoa Kuuran tarkkasilmäisyyttä, mutta totta se oli.
Astellessaan sisälle tupaan Kuura alkoi metsästää katseellaan Jackia. Mustahiuksista tupatoveria ei tuntunut kuitenkaan näkyvän missään. Käytävä tulvi sotamiehistä, jotka veivät aseitaan takaisin asekaappeihin. Oli mahdollista, ettei Kuura kyennyt erottamaan Jackia ihmispaljoudesta. Hän jäi odottamaan ihmismassan hälvenemistä, ja lopulta Kuuran lisäksi käytävällä oli enää itse luutnantti Sniper. Kuura pudisteli itsekseen päätään, hänen tupatoverinsa oli todellakin kadonnut jonnekkin.
Kuura asteli asekaapin luo ja asetti kiväärinsä nojaamaan telineeseen. Hän sulki kaapin verkko-oven kääntyen ympäri. Kuura oli aikeissa suunnata huoneeseensa, mutta pysähtyi kohdatessaan Sniperin kylmän katseen. Hetken aikaa he tuijottivat toisiaan hiljaisuudessa, joka oli laskeutunut käytävälle sotamiesten lähdettyä huoneisiinsa. Sniper nojaili vasten käytävän seinää käsivarret rintakehälleen ristittynä. Hänen kehonkielensä oli aavistuksen kankea tutkiessaan Kuuraa katseellaan.
"I see, is that the white death thing what Finns are known?" Sniper kysyi hymähtäen.
Kuura oli yllättynyt Sniperin sanoista. Hän ei osannut odottaa Sniperilta viittausta Suomen ja Neuvostoliiton väliseen talvisotaan, sillä ihmiset useimmiten eivät olleet tietoisia Suomen historiasta. Kuuran olisi pitänyt osata päätellä, että erikoisjoukkoihin kuuluva sotilas olisi mahdollisesti kiinnostunut kyseisestä aiheesta.
Sniperin rintakehälleen ristimät käsivarret laskeutuivat rennosti tämän kehon vierelle miehen huokaistessa pienesti. Luutnantin katse pehmeni aavistuksen miehen astellessa lähemmäs Kuuraa. Sniper nojautui hieman alemmas ollakseen lähempänä Kuuran silmien tasoa.
"I just tried to tell how fucking amazing you were today on the firing range." Sniper lausui hitaasti, kuin hän olisi erehdyttävästi piilotellut innostuneisuutta äänessään.
Leveä hymy kohosi Kuuran kasvoille hänen ymmärtäessään, että Sniper oli ylpeä hänestä. Sniper katsoi kylmä ilmekään värähtämättä lämpöä, joka loisti Kuuran kasvoilta. Kuura tunsi pakahduttavaa onnea syvällä sydämensä sopukoissa, eikä hän edes koettanut estää sen heijastumista kasvoiltaan.
Lämpö Kuuran kasvoilla saavutti lopulta Sniperin, kuin auringonsäteet jotka puskivat läpi tiheän oksiston koskettaen metsän aluskasvillisuutta. Maailmassa oli hämärään kätkeytyvää elämää, mutta edes pimeys ei voinut välttyä auringonvalon hennolta kosketukselta. Miten valonsäteet muistuttivat lämmöstä luolan suulla, sen pimeyteen hautautunutta.
Sniperin kylmä ilme maskin alla pehmeni hymyyn, vaikkei Kuura sitä voinutkaan nähdä. Sniperin silmät siristyivät hymyn kohottaessa miehen poskipäitä. Se oli hetki, jolloin Sniper lipsahti ulos kylmästä ulkokuorestaan. Silmät olivat sielun peili, ja hetken aikaa Kuura näki, miten Sniperin silmät hymyilivät.
Sniper suoristi äkisti ryhtinsä rikkoen katsekontaktin Kuuraan. Mies pudisti päätään ärähtäen hiljaa itsekseen. Sniper kääntyi ympäri ja Kuura havaitsi, miten luutnantin hartiat jännittyivät. Kuura ei ehtinyt vastaamaan Sniperin kadotessa nopein askelin yläkertaan vievään portaikkoon. Kuura ei tiennyt, mitä ajatella. Hän oli yllättynyt nopeasti muuttuneesta tilanteesta. Lämmöstä, joka oli hetken aikaa viipyillyt Sniperin kasvoilla.
Kuura huokaisi hiljaa. Hän ei ymmärtänyt, miksi Sniper oli lähtenyt tilanteesta. Vaikutti erehdyttävästi siltä, kuin Sniper olisi paennut, suorastaan vältellyt paljastamasta lämmönhäivähdystä sisällään. Epätietoisuus raastoi Kuuraa, kuin hän olisi halunnut takertua edes johonkin, mutta kaikki oli vain sormien läpi luisuvaa mielikuvaa. Hän ei voinut sanoa mitään varmaksi, miksi Sniper käyttäytyi tavalla miten käyttäytyi.
Kuura suuntasi tiensä kohti käytävän päässä olevia ruokalan lasiovia. Avatessaan oven Kuuraa vastassa oli ruokalan täyttävä puheensorina. Hänen katseensa kiersi tilassa ottaen arviota ihmisten määrästä. Astiat kilahtelivat satunnaisesti aina jonkun viedessä likaiset astiat pestäväksi. Kuura käveli pöytäseurueen ohi, joka alkoi supista keskenään luoden pitkiä katsauksia Kuuraan. Kuura ei voinut olla tuntematta ahdistuksen pistosta hänen yrittäessä sivuuttaa itseensä kohdistuvat katseet. Hän hakeutui ruokajonon jatkeeksi vilkuillen aina välillä hermostuneena ympärilleen. Jonon liikkuessa eteenpäin Kuura nappasi käsiinsä masentavan harmaan tarjottimen laskien sen metalliselle liukuhihnalle. Hänen vilkaistessaan olkansa yli, Kuura havaitsi tutun mustahiuksisen pojan takaraivon ruokalan perällä. Hän kuljetti kädellään tarjotinta eteenpäin pitkin metallista tasoa, keräten asioita nopein liikkein muoviselle tarjottimelle.
Kuura lappoi syvälle lautaselle pari kauhallista epämääräisen näköistä keittoa, jonka tuoksu oli saada hänet yökkäämään. Hän suuntasi tarjotin kädessään ruokalan perälle, ja istuutui Jackin seuraan.
"There you are." Kuura hymähti nostaessaan katseensa punertavasta keitosta Jackiin.
"This is horrible." Jack tokaisi.
Jack lappasi keittoa lusikalle pistäen ruokaa vastahakoisesti suuhunsa. Miehenalun ilme vääntyi niellessään keiton alas.
"Yeah.. It looks awful." Kuura vastasi tuijottaen vastahakoisesti lautastaan.
Hän pyöritteli lusikkaansa keitossa vältellen viimeiseen asti sen pistämistä suuhunsa. Kuuran ruokahalu katosi olemattomiin pistävän hajun leijaillessa sieraimiin. Hänen huomionsa kiinnittyi Jackiin, joka laski lusikan lautaselleen ja alkoi kaivaa puhelinta taskustaan.
"I got it." Jack sanoi äkisti.
Kuura kohotti kulmakarvojaan hämmentyneenä, kunnes ymmärsi mistä Jack puhui. Jack avasi puhelimensa lukitusnäytön ja näytti etsivän jotakin puhelimeltaan.
"You got what exactly?" Kuura kysyi tarkentavasti.
"Wait, I send it to you." Jack vastasi hiljentäen ääntään.
Jackin sormi työskenteli hetken aikaa puhelimen näytöllä, jota seurasi Kuuran puhelimen värähtäminen Kuuran hupparin taskussa. Kuura otti puhelimen esiin Jackin laskiessa omansa näyttö alaspäin pöydälle. Kuura avasi Whatsappin, löytäen kuvan erilaisista aikatauluista. Hän avasi kuvan suurentaen sitä, nähdäkseen numerot paremmin. Jack nojautui lähemmäs Kuuraa pojan varjon langetessa pöydälle.
"All patrol times, just for you." Jack kuiskasi niin hiljaa, että Kuura kuuli juuri ja juuri.
Kuura nosti katseensa epäuskoisena puhelimensa näytöltä Jackiin. Leikittelevä hymy lepäsi Jackin kasvoilla hänen seuratessa Kuuran reaktiota.
"You can sneak out from the window every night if you want. I managed to turn off the security camera close our room window, so no one will notice." Jack kertoi hiljentäen äänensä tasoa.
Kuura tuijotti Jackia silmät epäuskosta pyöreinä. Hän vilkaisi uudelleen kuvaa puhelimellaan kykenemättä ymmärtämään, miten Jack oli onnistunut saamaan kaiken tiedon.
"I don't know how the hell you did that, but thank you." Kuuran ääni tihkui epäuskoa ja riemua.
"No problem at all, I'm happy to help you." Jack hymähti hymy kasvoillaan.
Kuura pudisteli päätään ja työnsi puhelimen takaisin hupparinsa taskuun. Hän alkoi lusikoida ruokaa suuhunsa yrittäen parhaansa sivuuttaa sen iljettävän maun. Kuura halusi päästä nopeasti huoneeseensa, jotta voisi valmistautua yöllistä seikkailuaan varten. Hän pystyi aistimaan Jackin katseen itsessään kaapiessaan lusikalla kulhon pohjaa. Kuura ei innostukseltaan tullut edes ajatelleeksi, miten Jack oli onnistunut hankkimaan vahtivuorojen tiedot, sekä sulkemaan yhden valvontakameroista. Jackin katse pysyi Kuurassa laskelmoivan näköisenä hienovaraisen synkän hymyn kohotessa hänen kasvoilleen. Kuuran naiivius ja ajattelemattomuus koituivat Jackin eduksi, sillä hänen ei tarvitsisi selitellä toimintaansa sanallakaan.
YOU ARE READING
Pakkasen purema
General Fiction"Miten oli edes mahdollista koskettaa jään pintaa tuntien kynttilän liekin kaltaista lämpöä?" Suomen armeijan käynyt Kuura matkustaa ulkomaille lisäkurssien ja itsensä kehittämisen toivossa. Kuura saa itselleen uuden ystävän tupatoveristaan Jackist...
