Kuuran askeleet olivat hennon kaiun säestämät hänen kulkiessaan portaat alas ensimmäiseen kerrokseen. Hän harppoi kohti huoneensa ovea, mutta pysähtyi hetkeksi kuulostelemaan käytävälle kantautuvia ääniä. Sotamiesten satunnainen puheensorina ja nauruntirskahdukset kantautuivat vaimeina huoneistoista käytävälle. Kuuran ja Jackin huoneiston oven takana oli kuitenkin hiljaista. Kuura veti äänettömästi syvään henkeä, vetäen oven hitaasti auki.
"Hi." Kuura tervehti varovasti.
Kuuran astuessa sisään huoneeseen hänen katseensa pysähtyi sängyllä makaavaan Jackiin, joka tuijotti puhelimensa näyttöä. Kuuran sulkiessa oven perässään Jackin katse kohosi näytöltä Kuuraan. Jackin ilme muuttui nopeaan havaitessaan Kuuran itkun turvottamat silmänaluset.
"Are you okay?" Jack kysyi huolestunut ilme kasvoillaan.
Kuura ei tiennyt, mitä vastata. Hiljaisuus puhui puolestaan saaden Jackin kohottautumaan istualleen sängyn reunalle. Tummat silmäparit kohdistuivat Kuuraan Jackin taputtaessa kevyesti petinsä lakanaa, viittoen Kuuraa istuutumaan alas. Häivähdys epäröintiä käväisi Kuurassa. Se heijastui Kuuran elekieleen hänen kääntäessä katseensa pois Jackista muutamaksi sekunniksi. Hän oli ollut samanlaisissa tilanteissa ennenkin, ja muistot olivat nyt vahvoina hänen takaraivossaan. Ne olivat hänen ikäviä muistojaan, mutta eihän Jack tekisi Kuuralle mitään pahaa, eihän?
Kuura karisti takaumat mielestään ja asteli Jackin luo istuutuen sotamiehen vierelle. Hän jätti pienen raon itsensä ja Jackin välille tuomaan Kuuralle itselleen turvan tunnetta, mutta pysyi silti riittävän lähellä. Olihan Jack kuitenkin ainut, johon Kuura oli täällä ollessaan oppinut luottamaan eniten. Epäröinnistään huolimatta ei mennyt kauaa, kun Kuura alkoi selittää tapahtumien kulkua Jackille. Miten kasarmilla kiersi huhuja Kuurasta, ja toisin kuin Sniperin seurassa, Kuura uskalsi myöntää niiden olevan totta. Hän avasi Jackille osan itseään, mistä puhuminen oli aina pelottanut häntä.
Jack oli laskenut kätensä Kuuran hartialle, kuin osoittaakseen läsnäolonsa Kuuralle. Kuuran kerrottua kaiken, heidän välilleen laskeutui hiljaisuus. Se ei ollut kiusallinen, ennemmin lohdullinen. Mitkään sanaparit maailmassa eivät sillä hetkellä tuntuneet tarpeeksi sopivilta sanoa. Mutta ainakaan Kuuran ei tarvinnut olla yksin tunteidensa kanssa. Kuuran mieli juoksi muistikuvissa, mutta toisaalta myös kysymyksissä. Kuka muka tiesi tarpeeksi Kuuran historiasta voidakseen sepittää kyseisiä juoruja?
"Nurse." Kuura lausui hiljaa.
"What?" Jack kysyi hämillään.
"Some of the nurses did it." Kuura sanoi.
Kuuran ei tarvinnut selittää sanojaan sen enempää. Jack tuntui saavan Kuuran ajatuksen juoksusta kiinni. Terveydenhoitajilla olisi pääsy jokaisen sotilaan henkilötietoihin, ja täten heillä oli myös tieto menneisyydessä tapahtuneista asioista. Jotain vihan kaltaista leimahti Kuuran sisimmässä. Miksi kukaan terveydenhoitajista jakaisi hänen henkilökohtaisia tietojaan?
"There is like 3 nurses, how do you know which one did it?" Jack kysyi.
Kuuran kääntäessä katseensa Jackiin hän pystyi nähdä, miten Jackin katse oli synkentynyt, kuin patoutuneet myrskypilvet ennen ukonilmaa. Kuura huokaisi syvään ja laski katseensa lattiaan.
"I don't." Kuura sanoi turhautuneena.
Mitä hän edes voisi tehdä asialle? Hän nousi ylös Jackin sängyltä siirtyen omalleen. Kuura suuntasi katseensa huoneen kattoon maatessaan selällään kovalla patjalla. Jackin katse lepäsi Kuurassa pohtiva ilme kasvoillaan.
"We got this Frost, okay?" Jack sanoi, saaden Kuuran hymyilemään hieman. Kuura kiskoi peiton ylleen kääntäen selkänsä Jackin suuntaan hakien itselleen omaa tilaa.
VOUS LISEZ
Pakkasen purema
Fiction générale"Miten oli edes mahdollista koskettaa jään pintaa tuntien kynttilän liekin kaltaista lämpöä?" Suomen armeijan käynyt Kuura matkustaa ulkomaille lisäkurssien ja itsensä kehittämisen toivossa. Kuura saa itselleen uuden ystävän tupatoveristaan Jackist...
