1095 yötä lastenkodissa [Finnish] ( Tauolla )

Luminen taisto ja paljastus

- Juliet - 

Elokuvan katselun jälkeen Kristian veti minut puoliksi väkisin kanssaan lenkille. Olin sitä vastaan koska ulkona oli kylmä, mutta toisaalta suostuin koska halusin viettää aikaa hänen kanssaan kahden. Hoitajat päästivät meidät menemään, sillä eiväthän he tienneet mitä viimeksi oli käynyt kun olimme menneet yhdessä lenkille ja Kristian oli pussannut minua. 

Kävelimme pidemmälle sillalta käsi kädessä ja yhtäkkiä Kristian tönäisi minut lumihankeen ilkikurisesti virnuillen. "Hei!" nauroin ja kamppasin hänetkin lumikasaan. "Hyi! Kylmää!" Kristian vastasi ja pyyhki nauraen lunta farkuistaan mutta vedin hänet takaisin lumeen, hän alkoi hautaamaan minua kaahimalla lunta päälleni. "Hei tuo on ilkeää!" nauroin ja kaahin lunta hänenkin päälle. Yhtäkkiä Kristian kuitenkin lopetti, hän tarrasi käsivarteeni. "Juntti.. Ei saatana, millä sä viiltelet?" Kristian kysyi ja veti minut luokseen. Sydämeni jätti lyönnin välistä. 

"En millään!" vinkaisin säikähtäneenä, Kristianin katse pehmeni ja se halasi mua. "Älä kerro kenellekkään!" pyysin itkuisena. "Oikeasti! Ne ei saa tietää!" painkoin, mutta Kristian alkoi silittelemään hiuksista. "En mä kerro.. En oikeasti, mutta mä en myöskään aio antaa sun satuttaa itteäs yhtään enempää. Mä en halua sun käsiä tälläseks", Kristian sanoi ja näytti omat arpensa, jotka oli kyllä vähän haalentuneet mutta näytti silti kamalille. "Millä sä teet tota?" Kristian kysyi. "Mä irrotin siitä terottimesta ne terät", myönsin. Ajattelin, etten kuitenkaan pystyisi peittämään sitä ikuisesti, Kristian kuitenkin oli mun poikaystävä.