Kartoittamattomien vuorien, mangrovemetsien ja joen loukussa on kylä, jossa kaikki elävät sovussa. Ainakin siihen asti, että he haluavat tuhota toisensa.
Ilmassa kytee konfliktin uhka. Vartiosto estää kyläläisiä poistumasta kylästä samalla, kun jat...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Don't look, I think we made the sun cry."
(Lor - Where did the sun go? - 2020)
✧
Hän ei ollut koskaan pitänyt vastaavanlaista mekkoa. Se oli kevyttä silkkiä, smaragdin vihreää, jonka leveät hihat laskeutuivat kuin puroina käsivarsien peitoksi. Se oli yksinkertainen ja kaunis, vaikkakaan hän ei ollut varma pitikö siitä vai ei. Nuoren naisen äiti silitti tyttärensä selkää, tasoitti todennäköisesti vain kankaan olemattomia ryppyjä, mutta tyttärestä se tuntui sillä hetkellä lohduttavalta. Ei hän tiennyt miksi oli niin lohduton alun perinkään. Hän vain toivoi, ettei äiti päästäisi irti, että tämä pitäisi häntä sylissään, eikä laskisi koskaan alas. Hän jopa tarttui äitiään kädestä, kun tämä oli lähdössä, vaikkei se ollut hänen tapaistaan.
"Älä unohda kuka olet", hänen äitinsä oli sanonut. "Minun prinsessani."
Sitten hän antoi tyttärelleen kukan. Sellaisen, joka muistuttaisi häntä kodista.
