Don't fix me || Joonas Porko

Pieni ihme (5)

~Tuomas~

Aika on mennyt hirveää vauhtia eteenpäin ja tänään on vihdoin se päivä, kun lapsemme pitäisi syntyä. Ainakin toivonmukaan sillä pääsimme juuri sairaalalle, koska Miaa on supistellut ja lapsivedetkin menivät jo. Meidät otetaan sisään ja Mia pääsee heti käyrille ja sisätutkimuksenkin kätilö tulee tekemään oikeastaan heti. Jonkun verran Mia on jo auennut. Hetken olemme lepohuoneessa, kunnes pääsemme jo siirtymään synnytyssaliin, jossa Mia saa kivunlievitystä.

Iltapäivällä ponnistusvaihe vihdoin alkaa. Yritän itse vain rauhoitella ja olla Mian tukena, kun hän tuskissaan puristaa kättäni kovaa. Siis todella kovaa, kunhan ei kuolioon asti menisi kuitenkaan. "Heti kun tuntuu, niin saa ponnistaa.", Miaa ohjeistetaan kätilön toimesta. "Hyvä, pää näkyy jo." Ponnistusvaihe etenee yllättävänkin nopeasti, kunnes vauva jo syntyy. Pian ensimmäinen parkaisukin kuuluu ja samalla kun vauva nostetaan Mian rinnalle kätilö toteaa "Teille syntyi täyden 10 poika."

Purskahdamme molemmat itkemään onnesta, sillä onhan tämä nyt upeaa. Meidän pieni rakas poikamme on saapunut luoksemme tähän maailmaan. Nappaan muutaman kuvan tilanteesta ja painan suukon vaimoni otsalle. "Rakastan sua, mieti et tuo pieni ihme tuli sun sisältä monen kuukauden kasvamisen ja odotuksen jälkeen.", kuiskaan. "Mäkin rakastan sua. Niimpä, rakas kato kuin pienet varpaat ja sormet sillä on.", Mia kuiskaa. "Niinpä."
Saan leikata napanuoran ja jossain vaiheessa saan myös vauvankin ihonontaktiini, sillä Mian pitää vielä synnyttää istukka ja ilmeisesti hän hieman repesi synnytyksessä, joten kai hän muutaman tikin myös saa.

Silitän sormellani pienokaista, joka tuhisee tyytyväisenä rinnallani. Maailman pienin, mutta suloisin ihme. Tuo pienokainen on sulattanut minun sydämen jo täysin ja varmasti sulattaa muidenkin sydämet. Onhan hän nyt maailman suloisin, ei vastaitteitä. Vauvalla on upeat siniset silmät ja hieman vaaleita hiuksia. Hän on todella pieni, mutta etenkin hänen sormet ja varpaat ovat pikkuruiset. Meidän mini poitsu. Niin pieni ja hauras vielä.

Alan laulaa pienokaiselleni, koska musiikki on ihanan rauhoittava asia. Lauluksi valikoituu melko tuore, mutta täydellisesti tähän tilanteeseen sopiva Yön Ihmisen Poika biisi.

"Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan
Ennen kuin loppuun iltasadun saa.
Mä istun hetken ja mietin maailmaa.
Ihmisenpoikaa, se odottaa

Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan
Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan
Hän siinä kylkeänsä kääntää miehekkäästi ääntää
Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan

Voi kunpa matkas onneksi koituis Vihaa, katkeruutta et
tuntis joutavaa, voi kun oisit
viisaampi kuin isäs milloinkaan
Kunpa oppisit ajattelemaan

Niin poika kiskoo pojan unta sikeää
Kehtolaulu kesken taas kerran jää
Liukenee yöhön murheet aikuisen ihmisen poikaa kun katselen

Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit
Me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
Silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet

Voi kunpa matkas onneksi
koituis vihaa, katkeruutta et
tuntis joutavaa, voi kun oisit
viisaampi kuin isäs milloinkaan
Kunpa oppisit ajattelemaan

Voi kunpa matkas onneksi
koituis vihaa, katkeruutta et
tuntis joutavaa, voi kun oisit
viisaampi kuin isäs milloinkaan
Kunpa oppisit ajattelemaan."

__________

Sanoja: 454

"Sinun ensimmäisestä henkäyksestäsi minun viimeiseen hengenvetooni olet tärkeimmällä paikalla sydämessäni.
Olet rakkaimpani, suurin iloni ja onneni.
Olet auringonsäteeni ja tärkein syy hymyyni. Olet kaikkein kallein lahjani."