Don't fix me || Joonas Porko

Pikkusisarus uutisia (20)

~Tuomas~

Herään aamulla kun Mia potkaisee minua jalkaan. Se oli varmasti vahinko, sillä kääntyessäni näen vielä aivan unessa olevan vaimoni. Hän vaikuttaa tosin hyvin levottomalta. Peitto on lentänyt pois hänen päältään ja yövaatteiden alta pilkistää raskausmaha, joka on tullut jo näkyviin. Pieni ihmeemme kasvaa siellä. Kävimme eilen ultrassa ja kaikki oli niin hyvin kuin olla voi. Nyt ollaan päästy jo turvallisille vesille, joten tänään aiomme vihdoin kertoa uutisen lapsillemme. Saa nähdä miten he reagoivat, etenkin Joonas.

Onkohan hän kuinka mustasukkainen vai aivan innoissaan asiasta?

Päätän nousta ylös ja mennä valmistamaan aamupalan, kunnes palaan huoneeseemme. Mia makaa nyt keskellä sänkyä todella leveässä asennossa ja nukkuu edelleen. Istahdan sängyn laidalle ja alan hiljalleen silittää Mian hiuksia ja puhallella hennosti hänen kasvoilleen. Hetki menee, kunnes hän havahtuu hereille ja jää katselemaan unenpöpperössä ympärilleen.

"Huomenta rakas, miten nukuit?", kuiskaan ja kurottaudun painamaan suukon Mian huulille. Hän vastaa suudelmaan, jonka jälkeen pieni hymy nousee hänen huulilleen ja hän jää tuijottamaan minua onnellisen näköisen.

"Huomenta kulta. Nukuin aika huonosti. Näin tosi paljon unia ja heräilin niiden takia usein ja sit aina pyörin melko kauan, ennen kuin sain uudestaan unen päästi kiinni."

"No voihan, sun täytyy sit ottaa tänään päiväunet jossain vaiheessa. Mut hei, tein aamupalaa, tuus syömään mun kanssa. Lapset nukkuu vielä, mutta eiköhän nekin kohta herää myös. Sit voitas kertoa heille raskaudesta", selitän ja katselen Miaa joka nyökkäilee ja alkaa hitaasti kammeta itseään sängystä ylös. Tartun häntä kädestä ja avustan vetämällä pystyyn. Pian Mia onkin sängynlaidalla istumassa kanssani, jolloin vielä päätän halata häntä.

Suuntaamme aamupalalle ja ensimmäisenä, lähes heti meidän jälkeemme keittiöön tepastelee uninen Joonas, joka haluaa heti syliini istumaan. Nostan pikku pojan syliini ja halaan häntä tiukasti. Isin sylissä on aina hyvä olla. Silitän Joonaksen kiharia vaaleita hiuksia, ne on niin ihanat. Keneltä lie peritty, tuskin minulta ainakaan.

Pian isommatkin lapsemme saapuvat syömään, jonka jälkeen passitamme heidät tekemään muita aamuhommia ja alamme valmistella seuravaa päivän ohjelmaa. Mia asetellee pöydälle ultrakuvan, vauvan bodyn, puolipotkuhousut, sukat, sekä sisällä käytettävät hanskat ja pipon. Sen jälkeen lattialle tulee 3 lahjakassia, joissa jokaisessa on lapsille t-paita, karkkia ja ikätasoista puuhaa.

Body, sekä paidat ovat mustia ja niissä lukee takana perheemme sukunimi, sekä on luki aivan kuten pelipaidoissa. Tosin numerot tulevat syntymävuosista. Hihassa on suomenlippu ja paidan etuossassa on iso punainen sydän, jossa lukee henkilöstä riippuen big brother tai big sister.

Joonaksen kassissa on vauvan tuloon liittyvä satukirja ja muovailuvahaa, koska hän rakastaa sitä puuhaa. Isommilla lapsilla on heille sopivat kirjat, koska he rakastavat kirjoja ja paljon. Joannalla on lisäksi satuhahmot aiheinen värityskirja ja Joonatanilla ikätasoisensa puuhakirja. Kyllä niiden teossa ainakin hetki tulee kulumaan.

"Okei, tulkaas kaikki tänne. Äitillä ja isillä ois teille vähän kerrottavaa!", Mia huikkaa ja pian keittiössä on lauma energisiä lapsiamme.

"Te varmaan muistatte, kun äitillä on ollut aika pahaolo?", Mia sanoo kysyvänä, johon lapset nyökkäävät.

"No nyt se syy on selvinnyt. Syy on se, että äitin mahassa kasvaa pieni ihme. Teistä tulee kaikista isosisaruksia, jopa meidän pikku Joonaksestakin tulee isoveli.", sanon Mian puolesta välillä.

"Oikeesti, ihanaa!", Joonatan ja Joanna hihkuvat innoissaan. Joonas taas ei näytä aivan yhtä iloiselta. Hän toteaa vain "EI" ja lähtee huoneeseensa. Oi voi. Jos hän jo tässä vaiheessa on mustasukkkainen, mitä tapahtuu sitten kun vauva on syntynyt ja luonamme. Pitää alkaa valmistella häntä vauvan tuloon hyvissä ajoin.

"Joonas, tuus takas. Meillä on vielä toinen yllätys", pyydän. Hetki menee kunnes kiukkuinen pieni mies saapuu luoksemme. Kaappaan hänet syliini, vaikka hän kiukuttelee edelleen.

"Me tehtiin teille pienet lahjat tämän asian kunniaksi", Mia sanoo ja jakaa lapsille lahjakassit.
"Katsokaas kuinka samantyylinen body vauvalle tulee, kuin mitä teidän paidat on", hän jatkaa samalla kun lapset avaavat lahjojaan.

"Nää paidat ja vauvan body on tosi hienot ja täällä on karkkia ja kivaa tekemistä lisäksi. Kiitos äiti ja isi, tosi paljon.", Joonatan sanoo. Joanna katselee hymyillen lahjoja edessään ja mutustaa jo karkkia. Olipas hän nopea. Joonas taas tuijottaa lahjakassia kiukkuisena.

"Voi rakas ei me sua unohdeta, vaikka uusi vauva tuleekin. Sä oot silti aina isin ja äitin pieni iso poika", sanon ja nostan Joonaksen takaisin syliini, sillä ehdin hänet jo laskea alas äsken.

"En halua pittutitalutta. Te vaan totkee taiten ja lääkyy toto ajan. Mun taveli telto, tun tille tynty pittuveli vähän aitaa titten.", Joonas sopertaa.

"Rakas pieni, vauvatkin on erilaisia. Tottahan se on että ne vaatii alkuun paljon huomiota ja voi itkeä, mutta ei ne sitä koko ajan tee. Kyllä isillä ja äitillä ihan hyvin riittää aikaa teille muillekkin ihanille ja rakkaille lapsukaisille vauvasta huolimatta.", kerron Joonakselle, joka alkaa pienesti hymyillä.

"Otei. Voilaanto nyt mennä ulot?", Joonas kysyy ja katsoo minua anovasti.

"Kyllä se sopii", vastaan hymyillen.

Sen jälkeen lähdemmekin heti valmistautumaan ulos siirtymiseen...

__________

Sanoja: 758

Välillä taas lukua ulos, kun sain vihdoin kirjoitettua.

Ois kyl enemmin pitänyt kirjoittaa huomenna palautettavaa esseen tapasta hommaa tai torstaina palautettavaa esseetä (jota en oo ees aloittanut), mutta koska olen minä kaikki pitää aina lopulta jättää viime tippaan.

Kuulostaako tutulta?