Don't fix me || Joonas Porko

1v (10)

~Tuomas~

Tänään mun rakas pikku poika täyttää jo 1 vuoden. Ei sitä turhaan sanota että nauttikaa vauvavuodesta, kun se on nopeasti ohi. No sen olen saanut kyllä huomata, en voi uskoa et mun rakas poitsu on jo 1v. Voisiko ajan vain pysäyttää, en halua että mun rakkaat kasvaa. Kohta mä varmaan havahdun jo siihen et ne on niin isoja, et muuttaa pois kotoa ja perustaa oman perheen ja me jäädään Mian kanssa kaksin. Miettikää nyt et Joonatan on jo 1lk ja 7v ja Joannakin on 3v. Oikeasti kiltit älkää enää kasvako, en meidän taloon lisää aikuisia halua.

Joonaskin on jo nyt erittäin vilkas pieni poitsu, ja ottanut tukea vasten jo ensimmäisiä askeleitaan jonkin aikaa. Ei varmasti mene enää kauaa kun hän jo oppii kävelemään ilman tukea ja sen jälkeen hänen perässään on entistäkin vaikeampaa pysyä. Joonas on myös sanonut ensimmäisiä sanojaan, jotka ovat olleet äiti, isi ja maito, toki ne ovat tulleet hieman eri kuuloisena, kuten maito on mamma, äiti on ätti ja isi on iti, mutta ei se mitään haittaa, koko ajan puhekin kehittyy ja sanavarasto kasvaa. Joonas kyllä ymmärtää jo enemmän, mitä osaa itse sanoa.

No mutta meille on tulossa tänään käymään Joonaksen kummit, sekä minun ja Mian sisarukset ja vanhemmat juhlistamaan pikku poikamme 1v syntymäpäiviä, joten täytyisi nousta ja alkaa aamupuuhien pariin. Mia nukkui yöllä tosi levottomasti, koska Joanna tuli keskellä yötä painajaisen takia väliimme nukkumaan. Siispä jätän elämäni naiset nukkumaan ja nappaan pinnasängystä syliini Jooaksen, sillä hän tuijottaa minua silmillään ja näyttää olevan hereillä, mutta ei vielä itke kuitenkaan. Menemme herättämään Joonatanin ja koirat pyörivät jaloissani innoissaan. Kun Joonatan herää menemme keittiöön jossa ruokinta koirat ja Joonatan tekee aamupala leipiä valmiiksi kaikille. Laitan myös kahvin keittämään ja pian meillä onkin aamiainen valmiina ja aika herättää Mia ja Joanna. Joonas söi myös hyvin aamupalaa tällä kertaa.

Saan Mian hereille, joten ojennan tyytyväisen Joonaksen hänelle ja pyydän häntä menemään Joannan kanssa aamiaiselle. Lähden itse pikaisesti vessaan, vedän päälle kollarit ja hupparin, sekä ulkovaatteet ja suuntaan koirien kanssa aamulenkille. Kun palaan lenkiltä kotiin on jokainen saanut vaatteet päällensä ja aamiaisen syötyä, joten alan täyttämään tiskikonetta, koska tiskivuori on mukavan kokoinen. Tiskien laiton jälkeen menen suihkuun, sillä olen ihan hikinen ka alan valmistaa lounasta. Pakko ehtiä syömään ja saada Joonas päiväunille, ennen kuin vieraat tulevat joskus 14.00 paikkeilla.

-

Saimme Joonaksen päiväunille ja Joanna ja Joonatan alkoivat tehdä kanssani veljelleen synttärikorttia, jotta Mia saa rauhassa koristella kakun ja puuhailla keittiössä tarjoiluja valmiiksi. Enää 1h niin juhlat alkavat. Saamme kaiken valmiiksi ja menemme vaihtamaan juhlavaatteet päälle. Joonas nukkuu vielä päiväunia, enkä kyllä herätä häntä, koska sitten hän on tosi kiukkuinen. Eiköhän hän pian herää. Olin oikeassa menee 10 min ja Joonas alkaa huudella sängystään. Menen hakemaan poitsun ja vaihdamme hänelle vaatteet, tässä välissä osa vieraista ehtikin jo saapua paikalle.

Kohta talossa onkin kova vilinä päällä kun lapset leikkivät keskenään ja aikuis vieraat vaihtavat kuulumisia. Mia häärää keittiössä, josta kuuluu pian käsky kahville. Katson että omat lapseni pesevät kätensä ja sen jälkeen nostan Joonaksen syöttötuoliin ja laitan hänelle ruokalapun. Mia on tehnyt kakun kanssa hyvää työtä, siinä lukee Joonaksen nimi ja on viidakko teema. Mia sytyttää kakkuun yhden kynttilän ja laulamme Joonakselle onnittelulaulun, jonka jälkeen autamme häntä puhaltaamaan kynttilän. Joonas nyt tuskin osasi mitään toivoa, mutta eipä hänen taida tarvitakkaan sitä osata vielä tehdä. Hänellä on kaikki mitä hän tarvitsee ollakseen onnellinen ja tyytyväinen. Häntähän palvellaan kaikessa, eikä tarvi murehtia mistään.

Kakkukahvien jälkeen Joonas saa avata lahjoja, joista paljastuu esimerkiksi kirjoja, vaatteita, palapelejä, leluja ja pehmoja. Joonas rakastaa villieläimiä, joista tiikerit ja norsut on ollut ihan best tähän mennessä. Joonas näyttää olevan tyytyväinen lahjoihinsa ja tällä hetkellä hän istuu tyytyväisenä sylissäni ja tutkii uusia kirjojaan. Niissä on ihania värikkäitä kuvia, jotka kiinnittävät hänen huomion.

Miten tuo poika on jo nuin iso. Tuntuu kuin vasta eilen olisin saanut ensimmäistä kertaa sen pienen nyytit syliini. Sen pienen suuren ihmeen, jolla oli suloiset pienet varpaat ja sormet ja koko maailma edessään. Sen pienen ihmeen, joka toi uuden valon elämäämme syntymällään. Mä en osaa kuvitella päivääkään ilman tuota mun pientä vilkasta poikaa. Mun maailman rakkainta Joonasta.

Olen myös huommanut että Joonatan ja Joanna ovat kovia tappelemaan, mutta ainakaan vielä kumpikaan ei ole Joonakselle suuttunut vaan mieluummin halailevat ja nauravat hänen jutuilleen. Joonas rakastaa myös koiriamme, jotka löytääkin aina jos silmä välttää nukkumasta hänen sängystään, etenkin pienemmän pentumme tai ulkona Joonaksen rattaista. Heidän lempileikki taitaa olla se kun Joonas heittää lattialle ruokaa heidän syötäväkseen. No mutta nyt on vauva-aika ohi ja alkaa taas uusi vaihe elämässämme, josta olen kyllä ihan innoissani, vaikka onhan se myös haikeaa että lapset kasvaa silmissä hurjaa vauhtia.

-

Vieraat lähtivät juuri ja lapset touhuavat omia juttujaan. Minä istun sohvalla ja toisella kädellä rapusttelen koiriamme ja toisella halaan vaimoani, joka änkesi kainalooni. Pian Joonas tulee luoksemme ja haluaa syliin lukemaan kirjaa, joten  kaappaan hänet syliini halaukseen ja alan lukea jotain uutta kirjaa, minkä hän juuri toi. Vaimoni painaa suukon hymyillen poskelleni ja jää nojaamaan minua vasten, painaen päänsä olalleni. Pian myös Joanna ja Joonatan liittyvät seuraamma kuuntelemaan tarinaa, nyt on koko perhe taas yhdessä änkeytynyt pienelle sohvallemme. No ei se mitään haittaa, pitää nauttia nyt niin kauan kun he vielä viihtyvät sylissä ja kanssamme, ennen murrosiän alkua. Sittenhän heitä tuskin enää lähelle helpolla saa...

__________

Sanoja: 860

Happy Birthday to You... 🩵