Poika Nimeltä Samuel

Luku 8

Juoksen hädissäni tiellä jonka varrella kotini sijaitsee. Näen vain Renin loittonevan selän ja hän ei edes vilkaise minua huudoistani huolimatta. Kaadun polvet edellä asfaltille, anellen tuota jäämään. Lopulta hän on kuitenkin kadonnut näkökentästäni kokonaan. Suolaiset kyynelet kirvelevät silmissäni ja polveni ovat veriset, mutta eniten minua sattuu sydämeen. Minut on taas hylätty, jätetty yksin. Yhtäkkiä tunnen käden koskettavan olkapäätäni takaapäin. Häkellyksissäni käännän pääni valmiina näkemään Renin, joka on palannut luokseni. Sen sijaan näen edessäni Samuelin virnuilevat kasvot. Katson tuota hämmentyneenä ja juuri kun olen saamassa suustani ulos sanoja, tunnen myös toisen henkilön läsnäolon. Huomaan Renin palanneen, mutta myös hänellä on ilkeä virne kasvoillaan. Se ei sovi Renin kasvoille ollenkaan. Se näyttää vääristyneeltä. Ren kiertää ohitseni ja jää seisomaan Samuelin rinnalle. Nyt he molemmat katsovat minua tuo sama, hyvin vääristynyt ilme kasvoillaan. "Luulitko tosiaan ansaitsevasi kumpaakaan meistä?" Kysyy nyt Samuel. En ehdi edes vastata, kun Ren potkaisee minua kasvoille. Lennän taaksepäin lyöden pääni asfalttiin ja menetän tajuntani.

Säpsähdän hereille. Ympärilläni on täysin pimeää. Silmäni ovat kyyneleistä kosteat. Hetken päästä herään todellisuuteen. Olin nähnyt painajaista, johon myös Samuel oli tunkeutunut. Nousen ylös syvään huokaisten, nappaan kännykkäni ja huojun vessaan. Heitän kylmää vettä kasvoilleni ja katson siten märkiä kasvojani peilistä. Minua katsoo takaisin punoittavat, turvonneet silmät. Istahdan vessanpöntön kannen päälle ja jään ajattelemaan äskeistä painajaistani. Mietin Samuelia ja sitä, kuinka hän pitkän ajan jälkeen ilestyi minulle. Seuraavaksi mietin Reniä ja hänen edellisiltaista katsettaan, jonka näin ennen kuin hän oli astunut sisään. Tajusin katseen olleen surumielinen, mutta se vaihtui heti iloisempaan tuon huomatessa minut.

Yhtäkkiä sen tajuan. Kyseen täytyy olla lukion alusta. Mutta mikä saa yleensä niin positiivisen Renin katseen niin lannistuneeksi. Hetken mietiskeltyäni päähäni tulvii idea. Ren on asunut koko elämänsä tässä kaupungissa, mutta hengasimme kahdestaan koko kesän. Hänen muiden kavereidensa on täytynyt viettää loma ulkomaanmatkoilla tai sukulaisilla. Nyt he palaavat taas, ja jään Renille vain kaukaiseksi kesämuistoksi. Painajaisen täytyi olla jonkinlainen enneuni. Hän unohtaa minut, aivan kuten Samuel. Huomaan pian kyynelten taas vierivän poskilleni. Tartun puhelimeeni ja itkunsekaisena lähetän Renille viestin, jossa anelen ettei hän hylkäisi minua.