PROLOGI

5 1 0
                                    

KYLÄ KESKELLÄ RUUSUJA

~~

Pieni järvi, jonka rannalla oli vielä pienempi kylä keskellä ei mitään. Järvi oli ruusunmuotoinen ja kylää ympyröivät villiruusut. Ulkona ei päässyt pakoon ruusuja tai niiden tuoksuja. Kyläläiset kuitenkin pitivät siitä. He pitivät yksinäisyydestään, järvestään ja ruusuistaan.

He pitivät Ruusujärvestä ja kylästä, jossa kaikki tunsivat toisensa, jossa kukaan ulkopuolinen ei käynyt.

Oli kuin villiruusut olisivat olleet muuri. Muuri Ruusujärven kylän ja lopun maailman välillä. Kyläläiset aina vitsillään väittivät, että ruusut suojelivat heitä ulkopuolisilta, että ne suojelivat heitä harmeilta ja ulkopuolen uhilta.

Niinhän ne saattoivat tehdä. Kukaan ei osaa väittää varmasti. Mutta kuitenkaan ne eivät mahtaneet tuleville tapahtumille mitään.

Sillä uhka tuli kylän sydämestä, kylän keskustasta, herttaisen vanhan naisen valtavasta ruusupuutarhasta.

Herttaisen naisen ruusupuutarha ja perintö koituivat pikkukylän kohtaloksi.

Mutta kukaan ei nähnyt sitä. Sillä kylä oli niin pieni, että siellä ei ollut mitään nähtävää, ellei tiennyt mitä katseellaan etsi. Ellei tiennyt mitä näki. Ellei tiennyt mitä nähdä.

Sillä kuka osaisi arvata, että vanhus, joka oli kuin enkeli, sytyttäisi kaiken tuleen. Tuhoaisi kaiken mitä oli rakennettu, mitä oli rakastettu. Tai ainakin yrittäisi. Ainoastaan hän teki poikkeuksen. 

uhka ruusujen ympärilläWhere stories live. Discover now