uhka ruusujen ympärillä

3.

KEVÄTJUHLAT JA KAKSIKKO PUUN ALTA

~~

Pormestari järjesti kevätjuhlat. Juhlat kevään saapumisen kunniaksi.

Vaikka Ruusujärven kylässä ei hirveästi talven aikana mitään talveen liittyvää ollutkaan. Parin viime talven aikana ei ollut satanut lunta, asteet eivät olleet menneet pakkasen puolelle, eikä järvi ollut ollut vähänkään jäätynyt.

Eikä edellinen talvikaan ollut ollut poikkeus.

Silti pormestari järjesti kevätjuhlat. Eikä yksikään kylän asukas valittanut. He vain iloitsivat, jos oli syytä juhlia ja juoda.

...

Nicole seisoi innosta hyppivän Arwanin vierellä pormestarin vielä pitäessä puhettaan.

Pormestari puhui alkavasta keväästä, siitä miten viime talvesta puuttui taas talvi ja juhlista. Pormestari Jokilaakso seisoi puisen siirtolavan päällä, lavalla olevan puhujankorokkeen takana. Siirtolava ja koroke olivat väriltään vaaleahkoa ruskeaa ja Nicole arveli niiden olevan tammea. Hän oli tuijotellut siirtolavaa jo muutamien vuosien ajan. Kaikissa koko kylän juhlamuistoissa, mitä Nicolella oli, melkein päällimmäisenä esiintyi siirtolava. Se ei ollut siitä hirveästi muuttunut, lähinnä hieman haalistunut.

"... ja sen takia nyt on aika juhlia", pormestari päätti puheensa nyt sanaa painottaen.

Nicole päästi Arwanin käden irti oman kätensä puristuksesta. Hän oli huomaamattaan ottanut veljeään kädestä kiinni jossain vaiheessa puhetta. Arwan lähti heti kipittämään pitopöytien suuntaan. Pikkupoika tähtäsi kohti kukkuroillaan olevaa nakkipiilovatia. Nicole seurasi hitaammin perässä silmiään pyöritellen.

Äkkinäinen heilahdus silmäkulmassa herätti Nicolen huomion ja tämä käänsi päätään vasemmalle liikkeen suuntaan. Siellä oli samainen kaksikko puun alta. Tummanpunaiset hiukset, pisamat ja tummat vaatteet omaava tyttö, sekä teräväpiirteinen, ruskeahiuksinen poika, jotka tuijottivat kiinteästi Nicolea.

Toinen heistä heilautti kättään toisen kääntyessä poispäin. Molemmat katosivat väentungokseen.

Hetken mielijohteesta Nicole lähti seuraamaan.

Nicole änkesi kyynärpäätaktiikalla väkijoukon sekaan ja siitä läpi. Lopulta hän löysi itsensä juhla-alueen toiselta laidalta. Nicole etsi katseellaan kaksikkoa. Näitä ei näkynyt enää missään.

Hän huokaisi turhautuneena. Sen lisäksi että hän sai pari mustelmaa väkijoukon läpi työntyessään, hän oli jättänyt Arwanin yksin juhlapaikalle. Yksin. Kuusivuotiaan lapsen.

Nicole kääntyi huokaisten ja lähti takaisin, rohkaisten itseään väkijoukkoa varten. Se oli kuin lauma eläimiä. Hän kerkesi ottaa pari askelta ennen kuin törmäsi johonkin. Johonkuhun.

Katsoessaan kehen, hän korjasi sen jonkun monikkoon.