Alfons vilkaisi ulos ikkunasta, mutta palautti katseensa pian teeveteen, joka porisi kuluneessa kattilassa. Hän silitti vettä puukauhalla ja laski kattilan kiviselle pöytätasolle. Oli harvinaista, että kylän taloissa oli omia keittiöitä, eikä tämäkään mikään hieno ollut, mutta puusepän talolle lahjoitetut metalliesineet olivat varsin arvokkaita.
Prinssi Alfons otti puisesta laatikosta pienen pussin, johon toisesta laatikosta kaatoi murskattuja teelehtiä ja kuivattuja marjoja. Hän sulki sen narulla ja laski sen kuumaan teeveteen, katsellen lumoutuneena punaisen värin leviämistä. Ovi kävi ja puuseppä ja Lewis astuivat sisään. "Paljonko maksat?" "Paljonko tarvitset?" "Olemme yhä velkaa viimeisestä puusta." "Saatte sen, ja vähän ekstraa. Lisää puuta ja lisää hopeaa. Kelpaako se?" "Kelpaa. Kiitos", Lewis vastasi totiseen sävyyn, rientäen kuitenkin toisen luo ja suukottaen tätä molemmille poskille, prinssin kiharat hiukset kutittaen hänen otsaansa. "-arvon prinssi", Lewis totesi pehmeän sarkastiseen sävyyn, kumarsi ja kääntyi teen puoleen.
Alfons laski puulusikan takaisin veteen. Lusikka oli Lewiksen vuolema ja jos sitä piti kädessään väärin, siitä saattoi saada tikun. Veteen menevä osa oli kuitenkin hyvin hiottu ja toimi varsin hyvin esimerkiksi teen tai keiton valmistamisessa. Keittoon käytettäviä puulusikoita oli kuitenkin useampi, sillä puusepän talolta sai torstaisin ja perjantaisin aina keittoa, ja keiton valmistamiseen käytettäviä tarvikkeita oli siksi oltava paljon.
Lewis otti kolme samanlaista, lasista kuppia yläkaapista ja laski ne pöydälle. Hän jäi aina erikoistilaisuuksissa kuppeja käytettäessä pitkäksi aikaa katselemaan, kun valo taittui lasin läpi ja muodosti kauniita kuvioita pinnoille ja iholle. Alfons teki aina samoin. Lewis arvosti vaativaa työtä, prinssi piti kuvioista ja kumpikin heistä ihasteli valoa. "Onhan tee jo jäähtynyt?" Lewis kysyi ja kohotti katseensa Alfonsiin, pitäen kuppia yhä turvassa käsissään. Alfons nyökkäsi ja Lewis laski kupin takaisin pöydälle. Prinssi kaatoi teetä jokaiseen kuppiin ja laski puolityhjän kattilan takaisin kivipöydälle.
"Proscht", Alfons totesi ja kohotti teekuppinsa ilmaan. "Cheers", Lewis ja puuseppä vastasivat ja käyttivät teensä otsansa, rintakehänsä ja olkapäidensä kautta. Tapa oli vanha ja kulkenut puusepän perheessä, josta hän oli sen oppinut. Kukaan ei enää muistanut, mistä se oli peräisin — muuten juomatervehdyksiä käytettiinkin yleensä vain hienomman juoman, kuten viinin, kanssa, mutta vahvistus työstä, edes hetkellisestä, oli merkityksellinen.
Ilman partikkelit leijuvat auringonpaisteessa. Päivä oli täydessä ja palmujen varjot heiluttivat valoa karkeahiekkaisella maalla. Hiljaisuus hiipi jokaisen nurkan takaa, mutta pysytteli valossa. Lewis laski kuppinsa pöydälle ja pyöritteli sormiaan. "Mennäänkö?" Alfons kysyi. "Mennään." Lewis nyökkäsi, hyppäsi alas pöydältä ja kietoi kätensä puusepän ympäri. "Tule käymään kun ehdit. Viivyn enintään pari päivää, eikö Alfons?" Lewis totesi ja vilkaisi vaaleahiuksiseen prinssiin, joka nyökkäsi ja nosti laukkunsa sieviin käsiinsä. Puuseppä laski kuppinsa pöydälle ja halasi Lewistä. "Ole niin kauan kuin tarvitsee", puuseppä totesi, äänensä karkea ja noen peitossa. Lewis nyökkäsi ja otti kuppinsa mukaan. Alfons käveli ovelle ja jäi odottamaan Lewistä. "Linnasta saat palvelusväen vaatteet, älä huoli omistasi", Alfons totesi ja käveli pihalle, heiluttaen kämmenselkäänsä hyvästiksi puusepälle.
Lewis nappasi jokapäiväin nahkalaukkunsa pöydältä ja hyppäsi ulos ovesta, sulkien oven turhankin innoissaan. Ääni kaikui pihassa ja usvassa ja askeleiden äänet hiekkapinnassa täydensivät lintujen laulua.
KAMU SEDANG MEMBACA
Lakritsa
Fiksi Sejarah"Prinssissä oli jotain eläimellistä - kyyhkyn kauneus, kissan venyvyys, ketun viekkaus ja yleinen epävarmuus siitä, mitä hän tekisi seuraavaksi." Lewis, nuori puuseppäkokelas, ja paras ystävänsä prinssi Alfons ovat tunteneet lapsista saakka. Kun vo...
