Järven Jäät

4

Viron kielen käännökset lopussa

Suomi on säkkipimeä kellon näyttäessä viittä vaille neljää. Aamulla. Iivo Järvinen herää unestaan lattialle asetetulla patjalla, ja avaa silmänsä hitaasti. Hän kuulee hiljaista puhetta, ja luulee ymmärtävänsä sitä, muttei kuitenkaan saa sanaakaan selvää. Järvinen järkyttyy muutamaksi sekunniksi, ajatellen että nyt hän on menettänyt kykynsä ymmärtää puhetta, kunnes tajuaa kuulevansa Oskar Leppikin puhuvan viroa.
     Järvinen ei liiku katsoessaan, kun tämä seisoo keittiön ikkunan edessä pieni kännykkä korvallaan. Hänen äänensä on matalampi kuin eilen.
"Jah, ma tean. Kõik magavad praegu."
     Hän ymmärsi kaiken muun paitsi viimeisen sanan, tai ainakin luulee ymmärtävänsä. Järvisellä nousee epäilys. On melko epätavallista puhua aamuneljältä puhelimessa siitä, miten kaikki nukkuvat.
"Lõpeta küsimuste esitamine, ma tean mida ma teen."
     Vittu kun se on helppo kieli ymmärtää, Järvinen ajattelee. Kännykästä kuuluu hyvin vaimea vastaus, jonka äänen hänen korvansa juuri ja juuri kuulevat.
"Relv on ikka jopes, jah. Kõik on korras. Head aega."
     Eipä olekaan niin helppo kieli, hän miettii. Oskar lopettaa puhelun päätään pudistaen, ja Järvinen sulkee taas silmänsä. Parin seinäkellon heilurin naksahduksen jälkeen hän kuulee kuinka hiljaiset askeleet tulevat lähemmäs, astuvat patjan kulman yli ja jatkuvat eteiseen. Oskar taas seisoo hetken paikoillaan. Mikä on relv, ikka ja jopes, Järvinen vain miettii. Kuuluu pientä kahinaa, ja kuin joku esine vedettäisiin takin taskusta ulos. Hän avaa silmänsä. Sitten kuuluu ääni, jonka Järvinen tunnistaisi puoliunessakin. Käsiaseen lataaminen.
     Hän sinkoaa ylös peiton alta ja juoksee pää matalana Oskarin luokse, jolloin kuuluu järkyttävän kovaääninen laukaus, ja tippuvan hylsyn kilahdus. Nina kiljahtaa makuuhuoneessa, Järvinen tarttuu kiinni aseen polttavan kuumasta päädystä ja yrittää repiä sitä irti Oskarin kädestä.
"Päästä irti!" Tämä lyö häntä päähän nyrkillä.
     Sakari ja Nina ryntäävät ulos makuuhuoneesta ja sytyttävät valon. Järvinen ja Oskar yrittävät repiä kummankin käsiä irti mustasta aseesta.
"Mitä helvettiä täällä tapahtuu!?" Sakari kävelee lähemmäs ruudullisissa housuissaan.
-"Tämä saatanan petturi veti aseen ulos takin taskusta! Se puhui äsken puhelimessa viroksi tästä!"
     Oskar irvistää hänelle.
"Ja mä olisin ehkä onnistunutkin tässä jos sinä et heräisi niin helvetin helposti."
     Sakari riuhtaisee aseen pois heidän käsistään. Oskarilla on ennennäkemättömän laajasta sanavarastostaan huolimatta silti heikko aksentti.
"Katsokaa nyt kun mä olin oikeassa tästä! Ei se ollut mikään tavallinen viaton mies vaan joku saatanan agentti! Palkkamurhaaja!"
-"No voiko sitä kuitenkaan sanoa etten mä olisi aika helvetin hyvä näyttelijä? Nämä kaksi olivat ihan vakuuttuneita. Ei minkäännäköistä epäilystä."
-"No sen mä voin kyllä antaa sulle", Sakari kertoo, vaikkei haluaisikaan myöntää asiaa.
-"Mutta et ollut niin hyvä etten mä olisi huomannut. Saatanan petturi." Järvinen läpsäisee Oskaria poskelle.
-"Mihin se luoti osui?" Nina katsoo Järvisen paitaa, sitten takaseinää nostaessaan toppinsa olkainta käsivarreltaan.
     Sakari kävelee seinälle, ja tutkii sitä katseellaan. Ei kestä kauaa kun hän huomaa reijän kaappikellon tummassa puussa.
"Eikä! Tämä on mun lempikello! Sä ammuit mun isoisältä perimää hyväkuntoista karjalaista kaappikelloa!" Sakari juoksee Oskarin luo ja lyö tätä nyrkillä nenään.
-"Mä en tähdännyt sitä vaan Iivoa!" Oskar ravistaa Järvistä paidasta.
-"No sä olet aika paska tähtäämään sitten!"
-"Yritäpä itse ampua juoksevaa ihmistä pimeässä huoneessa!"
-"Rauhoittukaa nyt", Nina yrittää.
-"Joo, rauhoitutaan ja ajetaan sinne saatanan lammelle että mä voin ampua sut elävältä." Järvinen vetäisee aseen irti Sakarin otteesta, pistävä katse Oskarissa. "Vaihtakaa teidän vaatteet. Ja mä en sitten aio kuunnella minkäänlaista valitusta, vaan me mennään sinne lammelle ja mä tapan Oskarin. Piste."

     Sakaria rehellisesti pelotti olla vahingossa tottelematta Järvistä. Piti toimia hyvin nopeasti ettei tällä vain menisi kärsivällisyys, mutta tietenkin autoa ei meinannut saada käyntiin sitten millään. Sakari oli lähellä alkaa hikoilla kylmässä autossa, vilkuillen Järvisen ilmettä taustapeilistä kuin varmistaen ettei tämä hyppää penkkien välistä eteen puukko kädessään. Viidennellä yrityksellä moottori vihdoin heräsi, ja Sakari lähti kaahaamaan pois nukkuvasta kaupungista.