Järven Jäät

5

Sakari Rissanen saa tuntoaistinsa takaisin ennen kuin avaa silmänsä. Häntä tukistetaan lujaa, raahataan pitkin hiekoitettua asfalttia, ja ympärillä kuuluu useamman kenkäparin askelmat. Sakari avaa silmänsä ja katsoo ympärilleen, alkaen rimpuilla otteessa kun huomaa että Nina Sivulaa ja Järvistäkin raahataan parkkipaikalla. Kummankin silmät ovat kiinni.
"Nina! Oletko sä elossa?"
-"Te kaikki olette elossa!" Karhea miehen ääni kuuluu Sakarin tukistajalle. Taivas on vaaleanharmaa ja ilma viileä. Raahaaja astuu kiviportaikkoon ja alkaa laskeutua alas, ottaa oven kahvasta kiinni ja riuhtaisee sen auki. Sakari valuu alas hänen perässään.
     Kellarissa haisee tupakka, kosteus ja bensiini. Sakari tuijottaa seiniä ja kivilattiaa, laatikoita, hyllyjä, ajoneuvojen osia, seinällä komeilevia kiväärejä ja haulikoita, biljardipöytää. Katosta roikkuu yhteensä kaksi matalaa lamppua. Sakari tyrkätään takaseinää vasten, ja perässä heitetään Järvinen sekä Nina. Kumpikin on jo hereillä.
     Heidän edessään seisoo neljä ihmistä, joista kaksi on peittänyt kasvonsa ainakin osittain. Keskimmäisellä on kivääri roikkumassa olaltaan kuin kitara, toisella kädessään leka. Joukon vasemmalla puolella on pöytä, jonka metallisilla tuoleilla istuu Jarkko sekä Timo, tupakat huulessa. Savu leijailee ympärillä valon alla.
"Te varmaan tiedätte miksi teidät heitettiin tänne." Kiväärimiehellä on päässään balaclava, mutta silmät kertovat ilmeestä kaiken.
-"No enkä tiedä! Mä en ole tehnyt mitään!" Sakaria potkaistaan vatsaan. Hän yskäisee.
-"Ai et vai!? Te vittu tapoitte Oskar Leppikin! Se on kuollut teidän takia! Tiedättekö te kuinka helvetin arvokas ihminen se oli!?"
-"Mä en tappanut sitä! Mä en ole koskenutkaan siihen!"
-"Järvinen teki sen! Mä ja Sakari ollaan syyttömiä!"
-"No mua ei vittu kiinnosta eikä ketään muutakaan täällä! Te olitte siinä mukana!" Kiväärimies alkaa potkia Sakaria lujaa, saaden muutkin tekemään niin Ninalle sekä Järviselle.
     Sakari yrittää peitellä kasvojaan käsillään saappaiden hakatessa häntä rintaan ja päähän joka puolelta. Iskuja tulee jatkuvasti ja ne sattuvat niin kovasti, että hänellä tekisi mieli alkaa huutaa. Ninan suunnasta kuuluu kenkien potkujen lisäksi vaikerointia, ja Sakari tarttuu hänestä kiinni, yrittäen peittää hänet kovilta kengiltä. Ne lyövät häntä selkään vielä kovempaa, kuin yrittäen saada häntä pois tieltä, mutta Sakari ei liiku.
     Järvinen älähtää, ottaa silmästään kiinni ja yrittää potkia takaisin. Hän osuu yhteen sääreen.
"Älä vittu pistä vastaan! Täällä on ladattu kivääri, jos sä et huomannut!" Hän potkii Järvistä päähän.
-"Lopeta! Vittu lopeta!" Hän yrittää ottaa kengästä kiinni, muttei saa otetta.
-"Sä tapoit Oskarin! Sut pitäisi nylkeä ja keittää elävältä!"
-"Teidät pitäisi kaikki nylkeä, saatana!" Lekamies nostaa pitkän vasaransa ja iskee raudan Järvisen päähän. Tämä alkaa huutaa lattialla ja joku polvistuu lyömään häntä nyrkillä.
     Sakari sulkee silmänsä tiukasti ja leka iskeytyy hänen takaraivoonsa. Hän älähtää, ja hänen olkapäistään tartutaan kiinni, revitään irti Ninasta ja aletaan hakata käsin. Sakari heiluu kylmällä lattialla ja yrittää nousta istumaan nyrkkien takoessa häntä kasvoille, nenään, poskipäähän, silmään. Hän puree hampaansa yhteen ja työntää yhden käden pois, ryömii istumaan kyljelleen käyneen Ninan eteen ja levittää käsiänsä, toinen silmäluomi puoliksi kiinni.
"Nyt pois sen edestä!" Mies heilauttaa lekan sivulle ja vasara pamahtaa Sakarin leukaan, saaden sen nytkähtämään niin pitkälle että leukaluu menee sijoiltaan. Sakari huutaa kivusta kurkku suorana, muttei hänelle vieläkään anneta armoa, ja potkiminen jatkuu.
     Järvinen ehtii puolestaan tuijottaa lekamiestä kauhuissaan sekunnin ajan, kunnes vasara iskeytyy hänen rintansa sivuun. Hän älähtää, ja pian se lyö häntä uudestaan samaan kohtaan, saaden hänen huutamaan kovempaa. Mies vetää lekan vielä kauemmas, ottaa korkeammalta kiinni, ja paiskaa sen Järvisen rintaan täydellä voimalla. Tämä alkaa huutaa Sakariakin kovempaa, eikä lopeta muutaman sekunnin jälkeen vain jatkaa niin kauan kunnes happi loppuu, sitten vetää henkeä sisään ja huutaa lisää. Häntä ei enää potkita. Muutkin lopettavat Sakarin vatsan ja Ninan jalkojen suhteen, kun Järvinen vain jatkaa rääkymistä käsi rinnallaan. Kivun kyyneleet nousevat hänen silmiinsä ja hän ulisee hampaidensa läpi. Kaikki katsovat häntä.
     Mies heittää lekansa olan yli kiväärin omistajan seisoessa kädet puuskassa. Kyyneleet valuvat pitkin Järvisen kasvoja, ja Sakarinkin silmäkulmissa on muutama. Hän ei pysty sulkemaan suutansa enää.
"Riittikö?" Jarkko naputtaa savukkeestaan tuhkat tuhkakuppiin.
-"No joo, tällä taisi mennä kylkiluu poikki."
-"Opitteko te nyt virheistänne!?"
     Kukaan ei tee mitään vastaukseksi. Järvinen yskäisee.
"Teidän on paras oppia! Seuraava rangaistus on nimittäin hidas ja tätäkin kivuliaampi kuolema! Pitäkää teidän likaiset puukkonne pois meidän miehistä ja lähtekää helvettiin mun näköpiiristä!" Hän tarttuu kiinni Sakarin kauluksesta, ja yllättäen vetää koko miehen ylös jaloilleen. Ninalle ja Järviselle tehdään sama, ja heitä aletaan tyrkkiä ovea päin. Nina selkeästi nilkuttaa, ja Järvinen pitää päätänsä matalana. Heidät työnnetään ulos portaiden eteen ja ovi paiskataan kiinni.
     Sakari alkaa nousta rappusia ylös ripeästi, ja hölkkää parkkipaikalle. Hän katsoo rakennusta. Se on korkea, harmaa varasto, mutta kellari oli jostain syystä ihan erilainen. Mutta Sakarilla ei ole aikaa ihmetellä sitä. Nina nilkuttaa hänen luokseen ja Järvinen parkuu rappusilla kuin lapsi. Hän itkee kipuunsa huutamisen tai kiroilun sijaan. Sakari nostaa leukaansa kädellään, mikä vihloo niin kovasti että vedet tulevat taas silmiin.
"Oletko sä kunnossa?" Hän katsoo Ninaa päästä varpaisiin, silmiänsä siristellen. Tämän nenästä vuotaa verta.
-"Munhan sitä pitäisi kysyä sulta! Sun toinen silmäkin on puoliksi kiinni!"
-"Löivätkö ne sun jalkaa sillä lekalla? Onko se mitenkään rikki?"
-"Ei, kun se on vain tosi kipeä. En mä usko että se on edes hiusmurtuma." Hän kääntää päänsä Järvistä kohti. Tämä laahustaa heitä kohti niiskuttaen.
-"Ambulanssi."
-"Ja poliisi!"
-"Vittu ne tappaa meidät ja ne poliisit", Hän nyyhkäisee. "Soittakaa vittu ambulanssi!"
     Sakari koskee taskuaan, sitten toista, takataskujaan, muttei puhelinta ole missään. Kaikki on viety. Avaimetkin. Ninallakaan ei ole enää mitään, ja heillä on päällään vain sisävaatteet. Sakari hölkkää kävelytielle ja katsoo ympärilleen, muttei edes tunnista koko paikkaa. Hän ei tiedä missä he ovat, mitä kello on, tai mikä päivä tänään edes on. Hän on lähellä joutua paniikkiin.
     Nina ja Järvinenkin tulevat katsomaan tuntematonta tietä sekä rakennuksia. Kaukana vasemmalla kävelee joku nainen, ja Sakari lähtee heti juoksemaan häntä kohti käsi leuallaan, herättäen hänen huomionsa nopeasti.
"Soita meille jooko ambulanssi! Mun kaverilla on kylkiluu poikki!"
     Nainen tuijottaa häntä vähän huolestuneesti, ja kurkistaa hänen taakseen.
"Ja mulla on leukaluu sijoiltaan!"
-"Joo, okei, mä soitan..." Hän ottaa taskustaan kännykän, ja alkaa näppäillä sillä hermostuneesti.
-"Mä voin hoitaa sen puhelun", Nina ilmoittaa astuessaan Sakarin viereen.
     Järvinen saa taas laahustettua heidän luokseen, ja nainen antaa puhelimen Ninalle. Järvinen itkee hiljaa hänen takanaan. Sakari hieroo kylmiä käsiään yhteen, ja nainen katsoo hänen avonaista suutaan. Hän siirtää katseensa rintaansa puristavaan Järviseen, joka laskee päätänsä alemmas ja alkaa yskiä, asfaltille tippuen kyynelten sekaan kolme punaista pisaraa.