Jos me olisimme hammaspeikkoja,
rakkaani,
olisimme hyvin onnellisia.
Kenties me asuisimme samassa hampaassa -
ehkä meillä olisi yhteinen makuuhuone ja kaunis keittiö,
parveke josta katsella hammasrivistöjä,
ja kellari johon paeta hammasharjaa.
Ehkä söisimme samaa sokeria hampaankoloista,
nauttisimme elämästä,
ja silloin olisi juhlapäivä kun saataisiin karamellia syödäksemme.
Voi, kuinka meillä olisi mukavaa,
rakkaani,
olisimme hyvin onnellisia.
Jos me olisimme hammaspeikkoja,
meillä olisi sotkuiset tukat,
sinulla vaaleanruskeat ja minulla auringonpaahtamat.
Me voisimme hyppiä hampaalta toiselle,
vaikkapa käsi kädessä,
ja nauttia elämästä.
Hammaspeikkona ei tarvitsisi murehtia liikoja,
kun ainoat vaarat olisivat hammaslääkäri ja hampaiden pesu.
Kun on hammaspeikko, ei olisi hätää sodasta,
eikä koulusta eikä vaatteista eikä ihmissuhteista -
miksi olisikaan, jos me olisimme vain kaksi hammaspeikkoa?
Elämä olisi hyvin huoletonta,
rakkaani,
olisimme hyvin onnellisia.
Niinpä niin, jos me olisimme hammaspeikkoja
me pitäisimme hauskaa emmekä koskaan tekisi töitä;
emme koskaan kilkuttaisi emmekä kalkuttaisi,
koska hammaspeikon elämä on hiukkasen liian lyhyt sellaiseen.
Olisimmepa me hammaspeikkoja,
voi, miten hauskasti me nauraisimme ja miten vähän me kilkuttaisimme;
miten me matkaisimme hampaalta toiselle
ja miten silloin olisi juhlapäivä kun saataisiin karamellia syödäksemme!
YOU ARE READING
aurinkoastronautti
Randomaurinkoon pyrkivän pienen astronautin pieniä tekstejä. oneshotteja, novelleja, jonkinlaisia runoja tai lyriikoita. kaikki siinan itse tekemiä, kaikki siinan itse tuntemia. laatutakuuta ei ole.
