aurinkoastronautti

tätä kuuluu

Mitä kuuluu, Siina?

aamulla ensimmäisenä avaan silmäni ja makaan hetken,
sillä kaikki on hetken hyvin. 
katson paistaako aurinko,
sataako vettä,
miten peikonlehti voi.

hetken koko maailma tuntuu olevan auki;
silloin kuuluu hyvää.

kun jalat koskevat lattiaan,
silloin minä muistan.

ai niin, jalkani ovat kipeät
ai niin, hampaani ovat kipeät
ai niin, pääni on kipeä
ai niin, sormeni ovat kipeät
ai niin, sydämeni on kipeä

ai niin, en minä olekaan vapaa
ai niin, minulla on perhe
ai niin, minulla on kasvot
ai niin, minulla on paha olla
ai niin, olen soittajatyttö

sitten laahustan vessaan,
ja pesen hampaat,
molemmat hampaat. 
en katso peiliin ennen kuin on pakko,
ja sitten katson peiliin.

hetken koko maailma tuntuu nauravan minulle;
silloin kuuluu huonoa. 

puen päälleni,
harjaan hiukseni,
päässä tykyttävät päivän asiat.

ei vuorotellen, vaan päällekäin. 

sitten minä lähden töihin. 

olen töissä,
ja olen väsynyt.
sen kerron sille ainoalle työntekijälle, 
joka välittää siitä että kerron.

hän kysyy mitä tänä aamuna ja minä sanon väsyttää,
ja hän luulee että minua haukotuttaa.

ei minua haukotuta.

tahtoisin sanoa perään, että iltaisin haluan itkeä lohduttomasti
mutta sen sijaan lähdenkin lenkille
ja että kun istun pianon ääreen ainoa asia jota mietin
on se milloin saan siitä nousta
ja että en ole kuunnellut musiikkia viikkoon 
sillä vihaan sitä että tunnistan joka soinnun
ja että edelleen minä opettelen syömään
eikä se tunnu onnistuvan koskaan
ja että minua kaduttaa
kaduttaa
kaduttaa
niin paljon kaduttaa
kaikki mitä olen tehnyt 

että minä haluaisin olla joku muu.

haluaisin sanoa hänelle että en halua enää elää,
mutta se olisi liian radikaalia
ja sitä minä en ole
minä olen vaaleahiuksinen pikku soittajatyttö
tottakai minä haluan elää

minä en halua elää
mutta en minä halua kuollakaan
minä haluan vain kadota
kadota aivan
koska minua kaduttaa

hetken tuntuu että voisin kertoa jollekin siitä miten minulla menee;
silloin kuuluu ihan kauheaa.

kun on lounastauko,
menen ulos

en syö koska se on liian vaikeaa
joten katson kun mehiläiset syövät

hetken tuntuu ettei kukaan välitä;
silloin kuuluu hyvää.

sitten olen taas töissä
ja teen töitä
ja haravoin
enkä sano mitään.

kuulokkeista kuuluu vain huminaa
sitä en osaa ennustaa
enkä tunnistaa

iltapäivällä pääsee kotiin
mutta kun olen menossa kotiin
tuulee
tuulee niin että silloin tunnen jotain
silloin olen vihainen
niin vihainen että kiroilen
en pidä kiroilusta

silloin kun tuulee niin tunnen jotain

hetken tuntuu että kaikki on normaalisti;
silloin kuuluu hyvää.

avaan kotioven
heitän tyhjän repun pois
ja istun autoon

hetkessä olen harjoituksissa

ja kuulen musiikkia

vihaan musiikkia.

sano tuo uudelleen huomenna he sanovat
ja niin sanonkin
sillä yhtäkkiä se ei tunnukaan enää lahjalta

taakalta se tuntuu
sävelkorva ja sävelsormet

vihaan musiikkia.

hetken tuntuu että absoluuttiudestani pitäisi olla kiitollinen;
silloin kuuluu huonoa.

kun pääsen harjoituksista kotiin
makaan sohvalla
sitten muistan että se on huonoksi

huonoksi aivan

ja lähden lenkille.

ja kun illalla kaadun sänkyyn
jalkani ovat kipeät
hampaani ovat kipeät
pääni on kipeä
sormeni ovat kipeät
sydämeni on kipeä

eikä mikään muutu.

ja minä haluan itkeä hetken.

oliko tämä nyt vain kokeilujakso?
se että on energiaa
ja on iloa
ja on musiikin teon tahtoa?

life premium,
sekö?

hetken tuntuu että eihän meillä koskaan tilata mitään suoratoistopalveluja;
silloin kuuluu huonoa.

kun nukahdan, ei kuulu mitään
siitä olen kiitollinen
ei musiikkia ei huutoa ei itkua

hetken tuntuu että nyt minä saan kadota;
silloin ei kuulu mitään,
ja siitä minä pidän

Vastatakseni kysymykseesi,

Juha,

Olen ollut hieman kiir