ONE SHOTS

lilo oneshot

Haukottelin makeasti ja nojasin päälläni vasten kylmää bussin ikkunaa. Kello oli hieman yli seitsemän, ja olin joutunut heräämään jo kuudelta, jotta ehtisin bussiin. Eilinen ilta oli venynyt hieman turhan pitkään, ja olin saanut unta vasta joskus kahden aikoihin. Olin liian myöhään muistanut, että tänään olisi biologian koe, ja viettänyt liian kauan nukkumiseen tarkoitetusta ajasta kokeeseen pänttäämiseen.

Laitoin kuulokkeiden äänenvoimakkuutta kovemmalle, sillä parhaat päivänsä nähnyt bussi kolisi ja rämisi epäilyttävästi ja hyvin äänekkäästi.

Kännykkäni toisti McFlyn kappaletta Everybody knows. Kuuntelin täysin erilaista musiikkia, kuin useimmat ikäiseni pojat, ja minua olikin kiusattu, koska muiden mielestä kuuntelemani musiikki oli 'tyttöjen musiikkia'.

Selasin viime yönä ryhmäkeskusteluun tulleita viestejä. Hyvähän muiden oli valvoa, kun sai herätä tuntia minua myöhemmin. Olisinhan minäkin voinut valvoa, mutta yöuni oli minulle tärkeää, enkä pystynyt keskittymään mihinkään, jos yöuneni jäävät liian lyhyiksi.

Suljin käynnissä olevat sovellukset musiikkisoitinta lukuun ottamatta ja sammutin kännykkäni näytön. Laskin laitteen syliini ja käänsin katseeni ohi vilistäviin maisemiin. Olisin hyvin voinut ottaa pienet torkut matkan aikana, mutten ollut koskaan osannut nukkua autossa. Ja koska pelkäsin, etten heräisi tarpeeksi ajoissa ja joutuisin jäämään seuraavalle pysäkille, jolta oli koululle kiitettävän pitkä matka.

Kertailin mielessäni biologian kokeen koealuetta. Jotkin asiat olivat jääneet päähäni, mutta toisia en muistanut, vaikka olin lukenut ne eilen ainakin kymmenen kertaa. Minun pitäisi ryhdistäytyä koulunkäynnin suhteen, sillä olin saanut jo liian monta tyydyttävää koenumeroa tämän syyslukukauden aikana.

Tunsin bussin nytkähtävän ja kuulin oven avautuvan. Tunnistin pysäkin heti. Tältä pysäkiltä bussiin tulisi Liam, poika luokaltani. Myönnetään, että tykkäsin hänestä. Hieman enemmänkin. Olin tykännyt jo jonkin aikaa. Mutten uskaltanut kertoa sitä hänelle, tai kenellekään muulle, sillä pelkäsin etten saisi tunteilleni vastakaikua. Enkä halunnut tulla kiusatuksi suuntautumiseni takia, tietenkään.

Vilkaisin nopeasti ympärilleni. Vapaita paikkoja ei ollut enää miltei yhtään. Hänellä oli kaksi vaihtoehtoa: istua viereeni, tai viettää matka epämukavasti seisten. Kuulostin epätoivoiselta, ja sitähän minä olinkin. Liam oli ensimmäinen ihastukseni, enkä tiennyt, miten tässä tilanteessa pitäisi menetellä.

Liam käveli pitkin bussin kapeaa käytävää pälyillen ympärilleen etsien paikkaa. Katsoin häntä toivoen, että hän istuisi viereeni. Petyin hieman, kun hän käveli ohitseni edes vilkaisematta minua.

"Saako tähän istua?"

Käänsin katseeni ja näin Liamin, joka odotti vastausta kysymykselleen. Vedin repun alas käytävänpuoleiselta penkiltä, jotta Liam pääsisi istumaan. Hän istahti penkille ja laski reppunsa jalkoihinsa lattialle. Vatsassani muljahteli oudolla tavalla, kuten aina hänen lähellään.

Hänen reitensä kosketti omaani, mikä sai minut jännittämään hiukan. Hän ei kai edes huomannut kosketusta. Katsoin, kun hän selasi kännykällään Instagramia. Hän tykkäsi kaikista etusivullaan olevista kuvista, aivan kuten minäkin.

Bussin sisällä kaikui vaimea kilahdus, kun joku painoi bussin STOP-nappia. Huomasin seuraavan pysäkin olevan myös minun pysäkkini. Laitoin musiikkisoittimen pois päältä ja vedin kuulokkeet korvastani. Kiedoin kuulokkeet kännykän ympärille ja ujutin kännykän taskuun.

Bussi nytkähti hieman, ja ovet aukesivat. Liam nousi ylös päästääkseen minut ulos. Livahdin hänen ohitseen ja menin jonon jatkona bussin ovesta ulos.

En ehtinyt kauaskaan, kun kuulin jonkun sanovan nimeni, ja tunsin kosketuksen olkapäässäni.

"Tota, haluaisitko sä mennä mun kanssa johonkin koulun jälkeen? Kahville?" Liam kysyi.

"Mä en juo kahvia", sanoin, kun en saanut suustani muutakaan ulos.

"No vaikka kaakaolle sitten. Ihan sama", Lian naurahti.

"Joo, voin mä lähteä", sanoin.

"Mä ootan sua pääoven luona kolmelta", Liam sanoi. Hän hymyili pienesti, ja lähti kävelemään pois luotani. Hymy nousi omilleen huulille katsoessani, kun Liam käveli suojatien yli koulun pihalle.

Tähän idea tuli eilen kotimatkalla missäs muuallakaan kuin bussissa, ja tässä onkin jotain kohtia mitkä on otettu suoraan mun elämästä. Ja biisi, Joka tekstissä mainitaan, löytyy tuolta jännästä mediapalkista vai mikä nyt ikinä onkaan. Haluun vaan mainostaa tota biisiä, koska oon rakastunut siihen. Ei oo pakko kuunnella, mutta arvostaisin teitä jos sen kuuntelette :)

En tiiä millon noita pitkiä ficcejä jatkan, yritän kyllä mahollisimman pian :///

En jaksanu tarkistaa :DD