ziall horlik oneshot

919 46 8
                                    

Oli pimeää. Hiekka rapisi jalkojeni alla joka askeleella. Juoksin. En tiennyt missä olin, en tiennyt minne olin menossa. Minua hengästytti, enkä olisi halunnut ottaa enää askeltakaan, mutten lopettanut juoksemista. Minusta alkoi tuntua, että joku seurasi minua. Kovensin jo ennestään lujaa vauhtiani, yrittäen saada mahdollisen perässä kulkijan karistettua kannoiltani.

Hetken kuluttua saavuin vanhan näköisen puutalon luokse. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa juoksemisen takia, ja minusta tuntui, etten pysyisi kauaa tajuissani lievähkön hapenpuutteen vuoksi. Tuuli kahisutti puita, ja poliisiautojen sireenit ulvoivat jossakin kauempana. Yhtäkkiä jostakin kuului rasahdus. Katsoin salaman nopeasti taakseni. Ei ketään. Kuului vielä toinen ja kolmas, ja jopa neljäskin rasahdus. Ketään ei näkynyt takanani, ja olin varma, etten ollut kuvitellut ääniä.

Juuri kun sain sydämeni sykkeen tasaantumaan, joku tarttui käsivarteeni ja lähti kiskomaan minua johonkin. Koska olin selin henkilöön, joka voimiensa perusteella luultavammin oli mies, hänen perässään pysyminen oli hyvin vaikeaa. Mies veti minut samaiseen vanhaan puutaloon, jonka edessä olin hetkeä aikaisemmin seisonut. Talo haisi vahvasti homeelle, mikä ei kyllä ollut mikään ihme. Mies kiskoi minut yhteen talon huoneista, ja irroitti tiukan otteensa. Olin varma, että käsivarteeni tulisi mustelma, niin paljon käteeni sattui. 

Mies käveli ympärilläni, kuin arvioiden minua. En pystynyt näkemään miehen kasvoja, koska niitä peitti musta huppu. Nielaisin kuuluvasti, ja toivoin, ettei mies halunnut tehdä minulle mitään pahaa.

"K-kuka sä olet?" sain kysyttyä mieheltä. Hän pysähtyi ja katsoi minuun. Mies ei sanonut mitään, hän vain katsoi minua. Minua alkoi pelottamaan miehen aikeet.

Sanaakaan sanomatta mies otti käsivarrestani kiinni ja riuhtaisi minut päin seinää. Kipu viilsi selässäni, ja minun täytyi miltei taistella pysyäkseni jaloillani. Mies heitti minut uudestaan päin seinää. Tällä ketaan jalkani eivät enää kantaneet ja vajosin lattialle. Tunsin viiltävän kivun hauikseni kohdalla ja tajusin, että mies oli pistänyt minua jollakin terävällä. Tunsin kuinka veri alkoi valumaan pitkin kättäni. Mieleni teki alkaa parkumaan kivun takia mutta sain pidettyä itseni kasassa. Mies kääntyi selin minuun. Tajusin, että minulla olisi mahdollista lähteä pakoon. Nousin mahdollisimman hiljaa ylös ja lähdin hiipimään kohti ovea. Aivan oven lähelle päästyäni pinkaisin juoksuun toivoen, ettei mies huomannut mitään. Vilkaisin taakseni katsoakseni seurasiko mies minua. Kun huomasin, että mies tuli kuin tulikin perässäni, en suinkaan pystynyt enää juoksemaan, vaan kompastuin omiin jalkoihini ja kaaduin maahan. Poskeeni syntyi inha ruhje, kun kaaduin hiekkatielle. Mies tuli lähelleni, otti takinkauluksestani kiinni, ja nosti terävännäköisen veitsen kaulalleni, valmiina viiltämään kurkkuni auki. 

Muutama kyynel valui poskeani pitkin maahan, kun suljin silmäni. 

"Niall", kuulin etäisen äänen sanovan nimeni.

"Niall, oo kiltti ja herää", samainen ääni sanoi taas.

"Mä tiedän, että sä et kuule tätä, ja sen takia mä pystynkin sanomaan tän. Mä rakastan sua Niall, ihan helvetin paljon", ääni sanoi. Yhtäkkiä kaikki ympärilläni ollut kaikkosi, ja tilalle tulivat kirkkaat valot, ja jonkunlainen piippaava ääni.

"Missä mä oon?" sain kähistyksi samalla, kun yritin avata silmiäni. Kun viimein sain silmäni auki, näin Zaynin edessäni. 

"Sairaalassa, auto töytäs sua ja oot ollu pari tuntia tajuttomana", Zayn vastasi hymyillen onnelisena. En vaivautunut enää sanomaan mitään, vaan tyydyin katselemaan Zaynin onnellisia kasvoja. 

"Mäki rakastan sua Zayn", kähisin, ihan helvetin paljon." Zayn yritti käsittää, mitä olin juuri sanonut, hän ei ilmeisesti voinut uskoa korviaan. Kun hän lopulta ymmärsi, että oli todellakin kuullut oikein, hän laski kätensä varovaisesti omani päälle, ja silitteli käämenselkääni peukalollaan. En voinut olla vilkuilematta hänen pehmeän näköisiä huuliaan, jä Zayn ilmeisesti huomasi katseeni. Hän nojautui eteen päin ja painoi huulensa kevyesti omilleni.

Heippulivei kaikki! aim bäk XD 

En nyt tiedä onko tää niin hyvä kun mä alun perin kuvittelin, toi loppu ainaki on ihan sanonko mistä kotosin... mutta mun oli pakko kirjottaa, kun inspiraatiota kerrankin jostain kummn syystä löytyi :) 

Mulla olis neljä kysymystä, ja toivoisin että vastaisitte niihin, koska ne on jossakin mielessä aika tärkeitä juttuja.

1) mitä mieltä olit tästä oneshotista?

2) minkälaisen oneshotin kirjoittaisin seuraavana?

3) mitä ficciä haluisit että mä jatkan seuraavaks?

4) mitä mieltä olet, pitäskö mun alottaa jossakin vaiheessa sellanen 'story ideas'-juttu, mihin kirjottelisin ideoita ja joku teistä sais ottaa niitä käyttöön? 

PLIIIIIIIS, vastatkaa mieluiten noihin kaikkiin, olkaa niin kilttejä :)

Anteeks, kauhee höpinä, oot paras jos luit kaiken ja viitsin vielä vastata mun kysymyksiin :)

P.S. Anteeks kirjotusvirheet.....

ONE SHOTSHikayelerin yaşadığı yer. Şimdi keşfedin