The Owner Of The Four [FINNISH] [ETANAPÄIVITYKSET :/]

3. Kidnapped

Yläpuolella/Sivulla kuva Rickistä :D

Edellisen luvu lopusta kulunut noin 15 min.

Olimme hajaantuneet ja olin avaamassa puista raskasta ovea, kunnes havaitsin puhetta sen takaa. Yllätyin vielä enemmän, sillä tunnistin Nikolaksen äänen:
"Meiän pitäs kertoo sille. Ei oo oikein, et se ei saa tietää", hän kivahti.
"Tiiät miten Alicekin suhtautu, se lähti lätkii, ei me voida menettää Ensimmäistä lajissaan!" Kuulin Rickin äänen, joka oli vähintäänkin yhtä vihainen kuin Nikolaksen.
"No Alice on muutenkin herkkä, kyllä Candice sen kestää, Nikolas vastasi happamana.
"HÄN EI OLLUT HEIKKO!" Rick raivosi Nikolakselle, ja kuulin ladin pirstoutuvan.
"En sanonu niin", Nikolas vastasi eri paikasta kuin viimeksi. Olin painanut korvani oveen, ja kuulin Nikolaksen huohotuksen ja Rickin kohoavan sydämensykkeen.
"Me kerrotaan sille, piste", Nikolas sanoi hetken päästä uutta päättäväisyyttä äänessään.
"Ei", Rick vastasi yksitoikkoisesti.
"Sä mitää mua estä", Nikolas sanoi muka kyllästyneesti. Kuulin seuraavaksi hirveää kolinaa ja rihutaisin oven auki saaden aikaan tappelun unohtamisen ja hämmästyneet ilmeet.
"Voit päästä irti Rick", sanoin Rickille joka oli henkeä haukkovan Nikolaksen kurkussa vieläkin kiinni suu loksahtaneena auki.
Hän päästi irti ja he loivat toisiinsa myrkyllisen katseen. Pudistelin päätäni ajatellen, ettei tästä tätä menoa tulisi mitään.
"Mitä minulle pitää kertoa?" Kysyin suoraa ja Nikolas sai murhaavia katseita Rickiltä joka oli lähellä käydä taas Nikolaksen kurkkuun kiinni.
"Olet.." Nikolas sai sanottua kesken jääneestä lauseestaan, ennenkuin Rick oli taas hänen kurkussaab kiinni.
"IRTI!" Huudan ja nostan käyeni huomaamattani, ja Rick lentää toiselle puolelle huonetta jättäen Nikolaksen ja minun kasvoillemme tyrmistyneen katseen. Sopersin jotakin siitä, kuinka tein tuon ja sain vain hämmästyneitä katseita itseeni.
"Nyt, eli siis.." Nikolas aloitti kertomuksensa liittyen ennen tappelua käytyyn keskusteluun, josta tunsin syyllisyyttä, sillä olinhan salakuunnellut heitä. Kertomuksen aikana Rick vain istui nurkassa alistuneena pudellen vatsaansa, ja minä loksauttelin tasaisin väliajoin suutani auki niin kauan, kunnes se ei enää olisi kestänyt yhtään loksautusta enempää ilman koko leuan irtoamista. (?XD)

Olin todellla uupunut ja kahdeksan tunnin aikana olimme saaneet aikaan vain noin 700 avaimen avainkaapin löydön. Se ei hirveästi lohduttanut, sillä meillä ei ollut mitään hajua mihin avaimet kuuluiva ja koko päivä kuluisi kaikkie avainten kokeilemiseen joka oveen. Mietin nyt ja luultavasti tulisin koko päivän miettimään Nikolaksen tietoiskua, joka oli tuntunut kuin iskulta mahaan, sillä en voimut uskoa, että Rick halusi salata tämän minulta!

Olimme heränneet pari tuntia sitten ja käveli tylsistyneenä pyöritellen kahta rautalanganpätkää käsissäni, jotka olin löytänyt vähän sikaa sitten käytävältä. Kokeilin satunnaisesti ovien kahvoja, mutta mikään niistä ei tietenkään avautunut. Pääsin käytävän päähän ja olin kääntymässä takaisin, kunnes toinen rautalangan palanen tipahti käsistäni. Se oli ainoaa tekemistäni tällä hetkellä, joten nostin sen ja sain samalla älynväläyksen, joka tietenkin tuli vasta nyt. Voisin kyttää rautalankoja tiirikointiin. Käännyin takaisin ja tungin rautalanganpalaset lukkoon, ja rupesin säheltämään niiden kanssa.

<><><><><><><><><>
Nikolaksen POV.
<><><><><><><><><>

Kävelin tylsistyneenä kuullen satunnaisia ähkäisyjä sieltä täältä. Haistoin ilmaan ilmaantuneen heikon vampyyrin tuoksun, joka peittyi lähes kokonaan jonkin minulle tunnistamattoman tuoksun alle, joten uskoin kuvittelevani. Haistoin seassa myös hiukan Candicen aromia, joten uskoin sen kuuluvan hänelle. Lähdin takaisin ja käännyin edellisestä käännöksestä oikealle, sillä ei ollut järkeä mennä uudestaan Candicen läpikäymää aluetta läpi. Kävelin hetken eteenpäin, kunnes kuulin ähkäisyt paljon voimakkaampina. Haistoin myös Candicen aromin, joten uskoin ähkijän olevan Candice. Lähdin sinne suuntaan, ja löysin Candicen kyykyssä oven edessä, ja räpeltäen lukkoa. Menin lähemmäs ja hän kuuli minut aivan liian aukaa, kuin normaali ihminen olisi. Hän kääntyi katsomaan ja virne levisi hänen ksvoilleen. Kun pääsin hänen vuereensä, hän ojensi rautalangan pätkät ja osoitti lukkoa mutisten tiirikoimisesta. Kävin lukin kimppuun Candicen valuessa punaista tiiliseinää vasten ja lopulta päätyen makaamaan poikittain käytävälle. Hän sulki silmänsä ja käänsin keskittymiseni taas lukkoon.