The Owner Of The Four [FINNISH] [ETANAPÄIVITYKSET :/]

4. Message

"Herätys Candice", kuulin Nikolaksen lempeän äänen korvani juuresta.

Mutisin jotain, että halusin vielä nukkua, mutta Nikolaksen pää oli mahdotonta saada kääntymään. Lopulta nousin väsyneenä ylös ja hieroin silmiäni ja maisema rupesi pikkuhiljaa tarkentumaan. Makasimme vieläkin samassa pimeässä huoneessa jossa oli ainoina pieninä rippeinä ulkomaailmaan vieviä linkkejä vain kaltereilla varustettu ovi, josta ei vartioiden takia hirveästi ollut hyötyä ja pieni ikkuna, josta paistoi himmeänä valosiivuna kuunvalo.

"Niin miks mut piti herättää keskellä yötä?" Kysyin ärsyynytneenä.
"Koska tänään on täysikuu..." Rick vastasi vähintään yhtä ärtynennä kuin minä.
"Mutta minähän olen vain neljäsosaihmissusi", vastasin ärtyneenä muiden tyhmyydelle.
"Mutta pystyt silti muuntautumaan ja lisäksi itsehillinnän pitäisi olla nyt paljon helpompaa", Nikolas vastasi aivan liian rauhallisena tällaiseen tilanteeseen.
"Niin kai, mutta jos muuntaudun, tapan teidät kaikki.." Vastasin happamana.
"Sanoinkohan jotain siitä itsehillinnästä", Nikolas sanoi jo pientä ärsytyksen hiventä äänessään.
"Niin, mutta se on ensimmäinen muuntautumiseni", sanoin surkeana.
"Sä kyllä hillitset ittes", Rick sanoi jo todella ärsyyntyneenä ja hän näytti siltä, että hän räjähtäisi noin viidessä minuutissa.
"Enpä usko", vastasin vieläkään sustumatta uskomaan, etten tappaisi kaikkia.
"Jos et pysty hillitsemään itseäsi, silloin et pysty estämään muunnosta", Nikolas näpäytti ja ärsytys oli taas tiessää ja hän oli taas iloinen itsensä joka ärsytti minua suunnattomasti, sillä mielestäni hän oli aivan liian iloinen.
En pystynyt sanomaan enää vastaan ja happamana hyväksyin ehdotuksen.

"Noniin", onko se jo päätetty?" Alicia kysyi väliin herättyään.
"On ne päättäny", Alice sanoi ja minua huolestutti hänen törröttävät luunsa. Ei sillä että minäkään olisin mitenkään edustavan näkoinen.

Odottelimme ja hikipisarat helmeilivät ihollani kuunvalossa ja meinasin räjähtää hermostuneisuudesta. Olimme odottaneet tunnin, ja minulla alkoi olla vaikeuksia. Nikolas varoitteli, että silmäni muuttuivat punaisiksi ajoittain. Olin jo varma ettei se toimi, koska minun itsehillintäni oli lopussa ja minulle oli kasvanut jo kulmahampaat ja kynnet. Yritin hillitä itseni, mutta kuu oli korkeimmillaan joten se oli aivan turhaa. Suden ulvonta kuului ja tuntui, kuin muistini lakkaisi toimimasta. Yritin taistella vastaan, mutta lopulta annoin sisäiselle sudelleni vallan.

*    *    *

"Herätys Candice", kuului sama herätys kuin edellisenä aamuna Nikolaksen pehmeällä äänellä. Meinasin jo ruveta mutisemaan nukkumisesta, kunnes muistin pätkiä viime yöstä.

Pomppasin salamana pystyyn ja katselin kauhistuneena ympärilleni. Muistin, kuinka olin muuntautunut ja kuinka itsehillintäni katosi olemattomiin. Jostain kumman syystä kaikki olivat kunnossa ja ihmettelin sitä, kuinka he selvisivät, mutta minulla välähti kun tajusin, että hehän ovat yliluonnollisia ja parantuvat. Olin jo huokaisemassa helpotuksesta, kunnes muistin jotain. Ihmissuden purema tappaa vampyyrin ja vain enkeli voi parantaa siitä. Tai Hybridin veri, mutta niitäkään ei ollut tällä hetkellä saatavilla. Yritin haistella ilmaa ja löysinkin hyvin vahvan vampyyrin tuoksun, mutta se on luultavasti omani. Katseli turhautuneena ympärilleni ja halusin palavasti ruokaa. Kuin taikaiskusta, yksi vartijoista avasi kalterioven ja toi jotakin todella ällöttävän näköistä litkua lautasella ja vesipulloja. En kiinnittänyt tuoksuihin huomiota, sillä minulla oli hyvi kuvaavasti sanottuna sudennälkä. Yksi tuoksu kuitenkin nousi niin vahvaksi, ettei sitä voinut olla huomaamatta. Kun vartija tuli antamaan ruoan, vampyyrin tuoksu oli todella, todella voimakas. En tiennyt miksi, mutta minusta tuntui, että he olivat jotakin ei niin ihmismäistä. Ajatukset pyörivät päässäni ja en saanut niihin minkäänlaista tolkkua. Lopulta päädyin kysymään edellisyöstä muilta.

"Tuota, mitä tein viime yönä sutena", kysyin arkaillen.

<><><><><><><>
Nikolaksen POV.
<><><><><><><>

"Tuota, mitä tein viimeyönä sutena?" Candice kysyi kysymyksen, jota olin odottanut, mutta johon vastaaminen oli vaikeaa ilman, että se kuulostaisi oudolta. Päätin vastata lyhyesti ja suoraan.
"Sulle kasvoi valkoiset siivet ja muutuit enkelinhahmoosi", vastasin yrittäen kuulostaa mahdollisimman tyyneltä ja yleensä onnistuinkin siinä.
"Ookkei, mut miks mulle ei kasvanut siniset, niinkun kerroit?" Candice kysyi kiivaan oloisena.
"Tuota, olet korkeammalla tasolla, kuin kuvittelin, että enkeli joka ei tiennyt vielä voimistaan olisi", vastasin vaivautuneena, mutta peitin sen hyvin.
"Aijaa, no miksi mä en sitten palannut takaisin järkiini kun muutuin?" Candice kysyi vähän rauhallisemmin.
"Koska enkelille on melkeinpä mahdotonta hillitä itsensä ensimmäisellä muuntautumiskerralla, mutta toisin kuin susilla, enkelit hallitsevat itsensä toisella jo todella hyvin.
"Teinkö jotain teille?" Candice kysyi hetken päästä kauhistuneena.
"Et, mutta silmistäsi muuttuivat mustat", vastasin, sillä silmät olivat jääneet vaivaamaan minuakin.
Candice jäi mietiskelemään itsekseen, ja päätin yrittää nukkua, sillä paikassa oli aika karua ja tylsää.

Candicen POV

Yllätyin Nikolaksen tiedoista, ja oli vihdoin varma, että noin 13 vuotiaana saamani kirje oli totta. Tai oikeastaan en saanut sitä, vaan minä löysin sen. Ei vaan minut laitettiin löytämään se. Se vaikutti jonkinlaiselta ennustukselta.

Olet erityinen, legendaarinen, sinut on luotu selviytyjäksi, sait neljä kykyä, selvitä ne itse. Tulevaisuutesi riippuu ainoastaan sinusta. Tulevaisuuden tiet ovat tuntemattomat. Muista se aina.

T:R.A.A.N.C

En koskaan ottanut viestiä vakavasti, sillä se vaikutti jonkun hourailijan pudonneelta lappuselta. Jostain syystä kuitenkin pidin lapun ja rupesin kaivamaan ikivanhaa laukkuani. Siellä oli pienen rypistetyn pallon lisäksi vain pieni koristenuoli, kynä, nenäliinoja ja avain. Avain oli vanhaan kotiimme, joka paloi kun olin 11. Otin paperinpalasen ja katselin kulunutta ja todella pahasti rypistettyä tekstiä mietteliäänä. Tiesin nyt vain kolme kyvyistäni. Ihmissusi, vampyyri ja enkeli. Mikä on neljäs? Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan asiasta ja kun olin miettinyt asiaa noin puolituntia, aloin turhautua ja uskoin että se aiheutti minulle jo kasan harmaita hiuksia. Yritin alkaa nukkumaan jotta aika menisi nopeammin ja onnistuinkin siinä, sillä silmiäni korostivat jo tyylikkäät tummat varjot.

KOTE!

Juu keksin tollasen eli kommentoi ja voteta :D.alotin muuten uuden tarinan käykää tsekkaamassa. Eli siis tähän saattaa tulla hitaasti päivityksiä. Haluisitteko muuten et laitan molempiin hitaasti lukuja vai et laittaisin tän tauolle ja laittaisin siihen toiseen enemmä ja laittaisi tähän tauon jälkee maratonin? :D

XX:
S.C