The Owner Of The Four [FINNISH] [ETANAPÄIVITYKSET :/]

2. Disappeared

Yläpuolella kuva Aliciasta/Alicesta, kuvitelkaa hiusten pituus ja voitte taas kerran kuvitella heidät millaisena itse haluatte :)

Heräsin haukotellen sängystäni huomaten kellon olevan aivan liian paljon. Kompuroin sägystä ylös pesten hampaitani ja harjaten ruskeita hiuksiani samalla paniikin iskiessä. Ryntäsin vaatekaapilleni ja otin päällimmäiset vaatteet jotka löysin. Meikkasin vain todella, todella kevyesti ja rupesin tunkemaan kenkiäni jalkaani yrittäen rauhoitella itseäni huonoilla tuloksilla. Juoksin ulos huoneesta napaten kännykkäni takataskuun ja suuntasin kohti kemian luokkaa hiukset liehuen kuin tuuliviiri ja e todennäköisesti näyttäisivät siltä, kuin pommi olisi jysähtänyt päähäni aamulla. Kello soi juuri, kun olin parin metrin päässä ovesta. Oppilaita hävisi sisään luokan ovesta sisään, ja olin viimeisten joukossa luokassa. Lysähdin hegästyneenä etupenkille, jonka valintaa kaduin suuresti yrittäen tasata hengitystäni. Viereeni istahti joku pitkä mustahiuksinen tyttö lävistyksen kanssa ja hänen vasenta käsivarttaan koristivat tatuoinnit.

Kemian maikkaa ei näkynyt ja kaikki rupesivat selailemaan kännyköitään ja tehden paperilennokkeja joita lenteli pitkin luokkaa. Jotkut angstinuoret vain polttelivat tupakkaa avoimien ikkunoiden edessä.

"Viisitoista minuuttia!" Joku huusi. 
Kaikki ryntäsivät ovesta ulos ja jäin hölmistyneenä istumaan paikalleni.
"Viidentoista minuutin sääntö, jos opettaja ei tule viiteentoista minuuttiin, saa lähteä", joku sanoi ja olin aikeissa lähteä, kunnes huomasin sen olevan Rick.
"Aijaa", mutisin hiljaa yrittäen peittää tomaatinpunaiseksi lehahtanutta pärstääni.

Lähdin kävelemään puolijuosten luokasta omaan huoneeseeni pois katseiden näkyviltä.
Ne viisitoista minuuttia olivat olleet erityisen epämukavat, sillä tyttö oli haissut aivan tupakalta vieressäni.
Lysähdin huoneessani helpottuneena sängylle päättäen somejen selailun jälkeen lähteä juomaan kahvin koulun pihan vieressä olevaan kahvilaan. Laitoin valkoiset converset jalkaani ja astuin ovesta käytävälle. Kävelin hiljaisella käytävällä katsellen seiniä jotka olivat täytetty julisteilla niistä hiton tanssiasista. Talsin kyllästyneenä pitki oydon hiljaisia käytäviä ja säpsähdin yllättyneenä aulan melusta. Tungin väkijoukon läpi ja kaikki katsoivat minua ihmetellen kun en jäänyt katsomaan tanssiaisten niinsanottua "traileria" jos stä edes voisi sellaiseksi kutsua. Se pyöri suurella televisiolla katonrajassa ja melkein kaikki olivat katsomassa sitä kuin zombit. Katsoin huvittuneena laajenneita silmäpareja
Tuijottamassa hypnoosin kaltaisessa
tilassa televisiota kävellessäni ohi. Työntäessäni oven auki, henkäisin raikasta alkusyksyn ilmaa. Nautin ulkoilmasta koko pienen matkan sinistä kahvilaa kohti. Astuin sisään pullantuoksuiseen rakennukseen jossa heti valkoiselle puupenkille istahdettuani yksinkertaiseen valkoiseen esiliinaan pukeutunut vaaleahiuksinen, vähän tuhti nainen tuli kysymään mitä ottaisin. Tilasin kahvin maidolla, jonka luvattiin tulevan parissa minuutissa.
Kahvin tullessa annoin viiden dollarin setelin tarjoilijalle joka antoi vaihtorahat ja jätti minut nurkkapöytääni siemailemaan kahviani katsellen maisemia suuresta ikkunasta paikkani vieressä.

*    *    *

"Neiti Forbes?" Liikunnanopettajamme kysyi samalla, kun tajusin seisoneeni kuin zombi sählymaila kädessä, joka varmasti oli näyttänyt huvittavalta ja näytti, että olin oikeassa, sillä pari naurun tyrskähdystä kuului heräillessäni samanlaisesta transsista, jollaiseen olin joutunut tulopäivänäni, kun Nikolas oli näyttänyt ruokailutilan sijainnin. Säpsähdin kuullessani opettajan ja mutisin nolona ja naama taas kerran tomaatinpunaisena kävellen vaihtopenkille.

"Mikäs sulle tuli?" Rick kysyi hiukan erilailla, kuin normaalisti, mutta sitten muisti Nikolaksen oudon käyttäytymisen ensimmäisellä tunnillani ja päädyin lopputuloksena siihen, että he olivat vain vähän pimahtaneita. 

En tiiä mikä muhun meni, mutta no jaa..." Vastasin nolostuneena kääntäen katseeni pois.

En kiinnittänyt enempää huomiota ja pysyin jopa pelin kulussa mukana, enkä vai seisonut zombina maila kädessä. Liikuntatunnin jälkeen päätin lähteä syömään jotain ja rupesin tunkemaan kenkiä jalkaani huoneessani. En normaalisti kiinnittänyt huomiota Rickin ja Nikolaksen huoneista kuuluviin ääniin, mutta minun nimeni kuuluminen yllättävän kovaäänisesti sai minut kiinnostumaan. Koska olin puolivampyyri, myös aistini olivat vajaammat kuin vampyrilla, joten painoin korvani seinää vasten jotta kuulisin loputkin.

"Hän tulee niiin vihaamaan mua jos kerron", kuulin Nikolaksen äänen.
"No eikä vihaa, kyllä se uskoo ihan varmasti", kuulin Alicen äänen jota seurasi Rickin ja Alician hyväksyvä mumina.
"En ois nii varma..." Nikolas sanoo alakuloisesti saaden minut miettimään mitäs hemmettiä hänen pitäisi jollekin kertoa.

Muistaessani alkuperäiset aikeeni, havahduin mietteistäni ja painoin snäbärin päähäni astuessani ulos ovesta ruskeansävyiselle käytävälle. Kävelin tuttuja valkoisten ovien valloittamia käytäviä pitkin kohti ruokailutiloja, jossa kuhisi oppilaita. Hain spagettia ja bolognesekastiketta, ja istahdin valkoiselle tuolille pienen pyöreän valkoisen pöydän ääreen. Uppouduin mietteisiini haarukoidessani spagettia, ja tajusin ajankulun vasta kellon soidessa. Ryntäsin kaapilleni ja kaappasin kirjat ja juoksin täysiä luokalle. Sain osakseni katseita, sillä olin mennyt luonnottoman kovaa ja koulussa ei muutenkaan tapaa niin hirveästi tuulispäänä juoksevia tyttöjä, joilla on ruokaa suupielessä. Pyyhkäisin ruoan nopeasti pois istuessani vakiopaikalleni luokan perälle. Tunnin aikana en kiinnittänyt oikein mihinkään huomiota ja säpsähdin kun minulta kysyttiin Kreikan jumalista. Mumisin jonkun vastauksen aivojeni syvimmistä sopukoista, joka meni yllätys kyllä oikein. Uppouduin taas mietteisiini, kun tunti jatkui. Laahustin ulos luokasta suunnaten huoneeseeni ruskeansävyisiä käytäviä pitkin. Olin juuri avaamassa oven, kunnes Alicia juoksi huohottaen minua kohti. Odotin hyvää selitystä käyttäytymiselle, sillä yleensä hä ei juossut muulloin kuin liikuntatunneilla pako edestä.

"Alice.. On.. Kadonnut..", hän ähki hampaidensa lomasta, josta oli vaikea saada selvää, sillä hän huohotti todella raskaasti ja kuuluvasti.
"Mitäh", sain sanottua toipuessani ensijärkytyksestä.
"Tule, meidän täytyy etsiä muut", sanoin Alicialle joka huojottaen nyökkäsi vastaukseksi ja lähti kiitämään perässäni kohti Rickin huonetta.
Jouduin hidastelemaan, koska Alicia oli ihminen. Päästessämme vihdoin ovelle, hakkasin sitä melkein täydellä voimallani ja se meinasi irrota saranoistaan.

"Mikä on niin tärkeetä että ette voi koputtaa irrottamatta ovee saranoistaan?" Rick kysyi virnuillen.
"Alice on kadonnut", selitin ja Rickin naamalle ilmestyi mietiskelevä ilme.
"Mitäs te täällä", Nikolas kysyi Rickin takaa kysyvä ilme naamallaan.
"Alice on kadonnut", töksäytin suoraan saaden Nikolaksen naamalle nousemaan kauhistuneen ilmeen.
"No lähetään ettimään sitä!" Huusin turhautuneena pain minuutin hiljaisuuden jälkeen.
"Mistä me voidaan alottaa?" Kuulin Rickin äänen nurkasta.
"Aloitetaan koulusta", vastasin tyynesti.
Sain osakseni nyökkäyksiä ja lähdimme taas kävelemään pitkin tutuksi tulleita käytäviä.

Olimme kävelleet muutamat rappuset alaspäin, ja huomasin, että Nikolasta vaivasi jokin. Hän näytti siltä, että hän räjähtäisi kosketuksesta, joten annoin hänen olla, mutta painoin mieleeni, että puristaisin tiedon hänestä ulos myöhemmin. Katselin julisteiden valloittamia käytäviä pitkin, ja yllätyin kun avasin pienen oven käytävän pässä, jossa oletin julistekäytävän, joka pursusi oppilaita jatkuvan, mutta niin ei ollut. Oven takana oli käytävä, joka oli samanlainen kuin kaikki muutkin, mutta julisteet olivat poissa ja käytävällä oli kuolemanhiljaista.

Votet ja rakentavat kommentit olis kivoja :D Vähän lyhyempi luku tällä kertaa mut ei anneta sen haitata :D

ShiningChild