Frost

Lopun Alku

"Tomumyrsky!" kaukaa kuului huuto. Suklaanruskea kolli nosti päätään kanervapediltä, jolla oli nukkunut. Pesän suulle ilmestyi vaalea pää ja säkenöivät, vihreät silmät.
"Pennut syntyvät!" naaras henkäisi, ja kiepahti saman tien kannoillaan, ja pinkoi pois. Tomumyrsky hätkähti. #Minun pentuni!# kolli ajatteli ja lähestulkoon lensi ulos sotureiden pesästä. Hän kiiti aukion ylitse koleassa yöilmassa pentutarhaa kohti. Tomumyrskyn sydän hakkasi hänen jarruttaessaan pentutarhan suulle, ja hän vetäisi henkeä ennen kuin ahtautui sisään. Pesässä oli lämmin, melkein kuuma, sillä kolme kissaa oli synnyttävän kuningattaren lisäksi paikalla.
"Lieskaruusu! Kuinka hän voi?" Tomumyrskyn äänestä kuulsi huoli.
Kilpikonnakuvioinen naaras heilautti häntäänsä, kääntämättä katsettaan valkeasta naaraasta, joka äänteli tuskissaan. Tuuliklaanin varapäällikkö astui varovasti lähemmäs, ja laskeutui makuulle kumppaninsa viereen. "Kaikki menee hyvin, Routakukka." Tomumyrsky lausahti, joskin hieman epävarmasti. "Pennuistamme tulee maailman kauneimpia."
Routakukka nosti kuonoaan, avasi kitansa ja ulvoi kivusta. Lieskaruusu henkäisi, ojensi kuonoaan, ja noukki pienen, mustan pennun Routakukan lantion vierestä. Parantaja laski vastasyntyneen emonsa vatsan suojiin ja kääntyi taas kuningattaren lantion puoleen. "Kestä vielä vähän!" hän rohkaisi Routakukkaa ja valmistautui puhkaisemaan seuraavaa pentua suojaavan kalvon. Routakukka ärjäisi taas, ja Lieskaruusu kumartui alas. Noustessaan naaraalla oli hampaissaan pörröinen, vaalea pienokainen. Tämänkin hän laski emon viereen. "Vielä muutama pentu." hän ilmoitti.

"Onneksi olkoon, sinulla on kaksi tytärtä ja kolme poikaa." Lieskaruusu sanoi pentujen isälle viileästi. Tomumyrsky alkoi kehrätä tyytyväisenä, koska oli liian väsynyt puhuakseen. Routakukkakin vaikutti lopen uupuneelta, mutta katseli pienokaisiaan ylpeä katse silmissään.
"He ovat upeita!" huudahti Usvapilvi, Routakukan paras ystävä. Naaras katseli tuoreita vanhempia ja näiden pentuja vihreillä silmillään. "He ovat niin suloisia, että voisin-" mustavalkoisen kissan pälätys keskeytyi Lieskaruusun kärsimättömään tiuskaisuun. "Olet täällä vain tiellä, mene vaikka hakemaan Routakukalle märkää sammalta!" naaras ärähti, ja töni Usvapilven ulos pentutarhasta, mennen itse perässä. Naaraiden häipyessä Routakukka huokaisi rasituksesta. "Nyt saan ehkä edes hieman unta." hän hymähti, ja kosketti Tomumyrskyn kuonoa omallaan. Kuningatar katsoi kumppaniaan hetken kiintyneesti, ja kääntyi sitten pentujensa puoleen. "Heistä tulee vielä jotain suurta."