Frost

Jäätä?

Huurrepentu istui yksinään pentutarhan edustalla. Hänestä oli mukavaa vain olla ja katsella leirin tapahtumia rauhassa, muiden pentujen touhutessa omiaan. Äkkiä nuoren pennun korvat liikahtivat, kun hän kuuli nopeita, mutta hiljaisia askeleita.
"Huurrepentu!" kiljaisi pieni musta kolli, joka lähestyi sisartaan kovaa vauhtia. Huurrepentu nousi seisomaan, kun ymmärsi ettei hänen veljensä pystyisi jarruttamaan noin kovassa vauhdissa. Naaras loikkasi sivulle, kun veli paiskautui pentutarhan seinään.
"Myyräpentu!" kuului ärähdys. Ääni kuului pesästä ilmestyneelle, kauniille valkoiselle kissalle. "Mitä täällä tapahtuu?" kuningatar kysyi kulmiaan kurtistaen. Myyräpentu nousi kömpelösti ylös ja ravisti päätään. "Anteeksi, Routakukka." kolli sanoi hiljaa ja katsoi emoaan kalpean sinisillä silmillään. Routakukan ilme leppyi, ja hän nuolaisi Myyräpennun sekaisin menneitä karvoja. "Ei se mitään. Ole varovaisempi tästedes." hän hymähti huvittuneesti, ja istuutui kietaisten häntänsä käpäliensä ympärille. Huurrepentu tuhahti veljelleen ja meni tämän luokse. "Oliko sinulla asiaa?" naaras kysyi ja vilkaisi emoaan, joka nousi mennäkseen vahtimaan muita pentuja aukiolle. Myyräpentu suoristautui ja hänen silmänsä kirkastuivat. "Ai niin! Tulin pyytämään sinua leikkimään piilosta." nuori kolli virnisti ja tepasteli Huurrepennun ympärillä. Vaalea sinisilmäinen naaraspentu riemastui. "Piilosta?" tuo toisti ja nosti häntänsä kippuraan. "Kuka on etsijä?" hän kysyi ja lähti edeltä Routakukan ja muiden sisarustensa luokse. Myyräpentu loikki perässä karvat hulmuten. "Raitapentu! Hän etsii!" hän ilmoitti ja pysähtyi Huurrepennun viereen, joka istahti juuri Kuurapennun vasemmalle puolelle. Jänispentu yritti saada häntäänsä hampaidensa väliin, mikä ei voinut olla helppoa töpöhännän kanssa. Raitapentu seisoi tympeä ilme naamallaan, kuten aina. "Menen nyt piiloon." Huurrepentu maukaisi, ja nousi nopeasti seisomaan, koska maa tuntui kylmältä. Hän pörhisti turkkiaan ja läiskäytti käpälänsä Jänispennun kylkeen. "Hei hiirenaivo, mennään piiloon Raitapennulta!" Huurrepennun viikset väpättivät, kun Jänispentu hätkähti ja kaatui. Vaaleanruskea kolli älähti, kun kosketti maata. "Hui kamala, kun on kylmä!" hän huudahti ja ponkaisi pystyyn. Jänispentu pinkoi Huurrepennun perään, joka katosi parantajanpesän taakse. Raitapentu oli kääntynyt selin muihin, ja Kuurapentu kipitti Routakukan selän taakse piiloon. Huurrepentu vilkuili Lieskaruusun pesältä Raitapentua jännittyneenä. Jänispentu ilmaantui hänen viereensä ja heilautti korviaan. "Hän tulee!" hän sanoi. Huurrepentu livahti takaisin pesän taakse ja odotti hermostunut hymy naamaallaan. Hän oli aikeissa käydä makuulle, mutta jo istahtaessaan naaras tunsi allaan jotain erittäin kylmää. Hän hypähti pystyyn ja kääntyi katsomaan, minkä päälle oli istunut.
Maassa oli jotain sinertävää, samaa sävyä kuin Myyräpennun silmät. "Mitä tuo on?" Huurrepentu ihmetteli ja huiskaisi hännällään. Hän kuuli Jänispennun tulevan katsomaan ja tunsi heidän turkkiensa hankaavan toisiaan vasten. "Onko se vettä?" Jänispentu kummasteli ja kokeili ainetta tassullaan, mutta veti sen nopeasti takaisin. "Se on kylmää!" hän kiljaisi. "Ja liian kovaa ollakseen vettä." murahti Huurrepentu, ja kääntyi katsomaan metelin perässä tulleita sisaruksiaan.

"Mitä täällä tapahtuu?" kysyi Raitapentu turhautuneella äänellä. "Ettekö te osaa edes leikkiä piilosta kunnolla?" naaras murisi ja viuhtoi hännällään. Myyräpentu ja Kuurapentu ilmestyivät Raitapennun kummallekin puolelle hämmentyneet ilmeet kasvoillaan. Huurrepentu pyöräytti silmiään Raitapennulle, ja alkoi selittää toisille oudosta aineesta.
"Ehkä meidän pitäisi kysyä Routakukalta." mietti Jänispentu, ja kääntyi katsomaan kun emo juuri parahiksi saapui paikalle. "Kysyä minulta mitä?" kuningatar maukui, mutta hiljeni hänen huomatessaan maassa olevan oudon aineen. "Jäätä! Miten jo Lehtisateen aikaan voi olla jäätä?" Routakukka henkäisi, ja pyrähti sitten matkoihinsa.
Hetken kuluttua Lieskaruusun pesästä kuului puhetta ja hämmästyneitä ääniä.
#Jäätä?# ajatteli Huurrepentu ja kurtisti kulmiaan. Nuori naaras istahti, välittämättä kylmää hohkaavasta maasta. Muut pennut supisivat innostuneina, jotain jännää oli meneillään.