Frost

Uusi askel

Vaalea raidallinen naaras kihisi innosta. Oli kulunut muutama kuu parantajanpesän välikohtauksen jälkeen, ja Huurrepennusta ja hänen sisaruksistaan oli tulossa oppilaita. Pentujen emo Routakukka suki parhaillaan itsensä jälleen kerran sotkenutta Myyräpentua, ja valisti viisikkoa oikeanlaisesta käyttäytymisestä seremoniassa nuolaisujen välissä.
"Ette sitten juokse päällikön luo, vaan kävelette pää pystyssä, kuten aikaisemmin näytin. Älkää myöskään näyttäkö mahdollista pettymystänne mestarivalinnoista, Sammaltähti osaa kyllä valita jokaiselle parhaiten sopivan mestarin", Routakukka saarnasi saaden Raitapennun muljauttamaan silmiään. Jänispentu haukotteli turkki pörhistettynä suojaksi tuulelta. Huurrepentu kiersi kehää ja oli vähällä kompastua, jolloin valkea kuningatar kurtisti kulmiaan ja lopetti Myyräpennun sukimisen, jättäen tämän selkäkarvat huvittavasti pystyyn.
"Älkää kompuroiko, sain juuri turkkinne siisteiksi!" hän murahti, vilkaisten Myyräpentua ja Huurrepentua merkitsevästi. Naaras oli juuri jatkamassa keskeytynyttä työtään, kun aukiolta kajahti huuto;
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen!"
Huurrepentu pomppasi käpälilleen ja katsoi, kun klaani kerääntyi aukiolle, jättäen Suurkiven edustan tyhjäksi. Nuori naaras tunsi emonsa tönäisevän itseään. Routakukan silmät kimmelsivät ylpeydestä. "Menkää jo", hän hoputti.
"On tullut aika nimittää uusia oppilaita." maukui Sammaltähti pentujen kävellessä klaanin eteen, rinta rinnan, hienossa rivissä päät ja hännät pystyssä. Huurrepentu taivutti niskaansa nähdäkseen ylös kivelle, jossa seisoi pienikokoinen, silkkiturkkinen klaanipäällikkö.
"Myyräpentu, astu eteen."
Tummaturkkinen kolli meni, silmät suurina päällikön loikatessa sulavasti kiveltä pennun eteen.
Huurrepentu katsoi ylpeänä, kuinka jokainen hänen sisaruksistaan sai uuden nimen ja mestarin, kunnes jäljellä olivat enää hän ja Kuurapentu. Naaras pohti itsekseen, kenet saisi mestarikseen, ja hätkähti, kun Sammaltähti pyysi häntä eteen. Kuurapennun nimitys oli mennyt häneltä ohi! Huurrepentu luimisti korvansa ja hiippaili päällikön eteen kuuntelemaan juhlalliset sanat. Vaalea kissa höristi korviaan, kun Sammaltähti otti puheeksi naaraan mestarin.
"Taivassydän, olet osoittanut olevasi oikeudenmukainen sekä viisas iästäsi huolimatta, ja oletan sinun siirtävän kaiken Tomumyrskyltä oppimasi Huurretassulle."
Taivassydän, valkoinen kolli jonka turkissa oli vaalenruskeita laikkuja, tepasteli ystävällinen ilme naamallaan Huurretassun eteen. Naaras kurkotti koskettamaan mestarinsa kuonoa omallaan, ja tunsi ylitsepursuavaa iloa Sammaltähden valinnasta. Päällikkö oli jo vetäytynyt pesänsä suulle kuuntelemaan klaanin onnitteluhuutoja uusille oppilaille. Huurrepentu säntäsi innoissaan pentuetoveriensa luo, mutta he olivat jo mestariensa kimpussa kärttämässä tietoa reviirikierroksista sun muista, lukuunottamatta Raitatassua, joka oli jo ajautunut riitoihin mestarinsa Rastaskarvan kanssa.
"Minä olen mestarisi ja sinä teet juuri niin kuin minä sanon!" kirjava kolli sihisi oppilaalleen Huurrepennun kipittäessä sisarensa luo. Naaras istahti katsomaan järkyttyneenä, kuinka Raitatassu pörhisti karvansa ja päästi häijyn sähinän, Rastaskarvan luimistaessa korvansa hampaat irvessä.
"Tule, tuo ei ole sinun asiasi." Huurrepentu kuuli hiljaisen äänen korvanjuuressaan ja kääntyi katsomaan isoa tummanruskeaa kollia. Naaras räpytti silmiään ja vilkaisi vielä äkäistä sisartaan ennen kuin lähti isänsä perään takaisin Taivassydämen luo.
"Mitähän tuostakin tulee?" hänen mestarinsa mietti, kallistaen aavistuksen päätään. Tomumyrsky löi ilmaa hännällään laiskasti.
"Sammaltähti varmaankin ajatteli Rastaskarvan opettavan Raitatassulle edes hieman kunnioitusta", hän kehräsi huvittuneena kiivaan tyttärensä käytöksestä.
Huurrepentu istui ja kuunteli; kollit olivat varmaankin oikeassa. Hän hyppäsi innoissaan pystyyn, kun Taivassydän alkoi puhua Tuuliklaanin reviirin esittelemisestä.
"Voisimme kysyä sisarustesi mestareilta, tulevatko hekin", kolli hymyili oppilaalleen ja lähti Huurretassu kintereillään muiden tuoreiden oppilaiden ja mestareiden luokse.
"Tulisielu, Rastaskarva ja muut! Tuletteko mukaamme reviirikierrokselle?" Taivassydän kysyi ja istuutui. Huurretassu seurasi esimerkkiä ja katseli sisaruksiaan innoissaan.
"Myyrätassu ja minä tulemme ainakin, eikö?" kehräsi Tulisielu, komea punajuovikas kolli. Myyrätassu alkoi pyöriä ympyrää energisenä, kunnes onnistui kaatamaan Jänistassun. Kollit alkoivat painia leikkimielisesti, kunnes Routakukka huusi heille aukion toiselta laidalta, käskien käyttäytymään kunnolla. Taivassydän virnisti oppilaille ja kääntyi taas Tulisielun ja muiden puoleen. "Mennäänkö?"
Kymmenen kissan joukko työntyi ulos leirin suuaukosta, ja viisi tuoretta oppilasta jäi ihmettelemään Tuuliklaanin reviirin maisemaa.
"Vau! En tiennyt että se on näin iso!" Jänistassu maukui silmät suurina Kuuratassu vierellään. Valkea kolli pörhisti turkkiaan ja kysyi mestariltaan Korpinkatseelta, olisiko hänen turkkinsa väri haitaksi metsästäessä moisessa puuttomassa paikassa.
"Kysy emoltasi! Hän on klaanin parhaita saalistajia, ja hänen turkkinsa on aivan yhtä valkoinen kuin sinunkin", mustavalkoinen kolli murahti viileästi ja vilkaisi oppilastaan. "Sinulla ei ole hätää."
Kuuratassu näytti heti paljon levollisemmalta ja alkoi kehrätä iloisena.

Huurretassu vilkaisi Raitatassua yrittäen pidätellä virnettä. Hän tiesi siskonsa karanneen useamman kerran öisin ulos leiristä tutkimaan reviiriä. Häntä huvitti Raitatassun kyllästynyt ilme tämän katsoessa näkymää. 

//: heipsansaa pitkästä aikaa! Mul on alkanu inspis heräillä taas vihdoin, ja aattelin että jatkan Frostin kirjottamista sillon kun on aikaa.
Laittakaa ihmeessä kommenttia ja mielipiteitä tästä luvusta, mul on taidot vähän ruosteessa pitkän tauon jälkeen :)
Kuvassa Rastaskarva!