Näkijä (Finnish story)

3. Luku Vierailija

Herään järjettömään kipuun päässäni joka säteilee kaikkialle kehoon. Ponkaisen huohottaen ylös sängylläni, ja tartun itseäni kasvoista. Yritän pakottaa kivun ulos. Käperryn jalkojeni ympärille, ja olen vähällä kirkua tuskasta. Kivun piikit lävistävät keuhkoni, ja henkeni salpaantuu. Mitä minulle oikein on tapahtumassa?

Vähitellen kipu hiipuu kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Suoristaudun täristen kivunkippurastani. Huoneeni valo on vielä päällä, ja kuulen keittiöstä askelia. Nukahdin varmasti vain pieneksi hetkeksi. Nousen sängyltäni, ja olen vähällä astua matollani loikoilevan Noctisin päälle. Taas. Se katsoo minua säikähtänein silmin, aivan kuin olisin aikonut heittää sen tyynyliinaan käärittynä East Riveriin, tai jotain vastaavaa.

Kahmaisen kissan syliini, ja suutelen sen kuonoa. Noctis sähisee, ja lasken sen murjottaen takaisin matolle. Lähtiessäni potkaisen sitä leikkisästi kylkeen.

Kuljen keittiön ohi, ja äiti hymyilee minulle kahvikuppinsa yli. Isä katselee uutisia ja virnuilee minulle ohimennen. Minulle tulee turvallinen olo. Hymyilen heille, ja jatkan matkaani kylpyhuoneeseen.

Vesi nousee lämpimänä höyrynä ilmaan osuessaan kaakelilattialle. Suihkutan kuumaa vettä kasvoilleni, ja rentoudun. Lämmin vesi noruu ihollani, ja tunnen kuinka energia ottaa palautuakseen. Suljen silmäni. Ehkä olenkin vain kuvitellut kaiken, ja tämä lämmin tunne on se todellisuus?

Tunnen hierrystä niskassani. Avaan silmäni ja nosta kädet kaulalleni. Sormeni tapaavat vedestä liukasta ihoa, ja tarttuvat lämmenneeseen ketjuun. Kaulakoruni.

Olin unohtanut ottaa sen pois. Avaan lukon ja pujotan korun kaulastani. Pari märkää hiusta on takertunut sen hopeisten pienten helmien ympärille. Ähkäisen kiskaistaeissani ne irti. Sammutan suihkun, ja astun ulos suihkukopista. Lämmin höyrypilvi seuraa perässäni.

Katson kädessäni lepäävää riipusta. Sen kaunis peilimäinen pinta heijastaa kosteaa ympäristöä satana kristallina. Höyry on saanut korun soikean jalokiven pinnan huurtumaan. Pyyhkäisen sitä peukalollani. Sumeuteen jäänyt kirkas viiru heijastaa minut. Katson lämmöstä punehtuneita märkiä kasvojani, jotka vääristyvät kristallin pintaa vasten. Silmäni korostuvat voimakkaasti. Huomaan taas jotain erilaista. Outoa. Pupillin ympärillä oleva rengas on voimistunut jälleen.

Sydämeni jättää lyönnin väliin, ja pelko täyttää minut.

Viskaan korun hurjistuneena kädestäni, ja se osuu kilisten huoneen nurkaan. En jää suremaan sen kauniisti kaiverrettuja kristallia reunustavia hopeisia kehyksiä, vaan säntään sydän pamppaillen takaisin suihkukoppiin. Huurrustuneen lasin läpi kaikki on epäselvää. Mutta olen näkevinäni välähdyksen. Välähdyksen muistoista. Välähdyksen pelosta.

Loppu "rentoutumissuihkuni" aikana en voi enää nauttia lämmöstä. Aina kun suljen silmäni, levottomuus valtaa mieleni. Kuin joku katsoisi minua. Päädyn pitämään silmäni auki, jopa silloin kun shampoo valuu niihin kirvelevästi.

Suin takkuista tummaa hiuspehkoani sormilla suoremmaksi, ja maalaan kuvioita höyrystyneeseen lasiin. Lähinnä absrakteja kuvioita, jotka täytyy jättää tulkinnan varaan.

Käännyn selin lasiin ja valutan päälleni viileää vettä suihkun lopuksi. Kun käännyn takaisin taideteoksiini päin, ne ovat sotkeutuneet pisaroin.

Lähtiessäni nappaan korun nurkasta.

Puristan korua kädessäni. Vainoharhainen olo seuraa minua suihkusta. Se ei kaikkoa edes astuessani käytävään langenneeseen syksyisen illan tunnelmavaloon. Tunne ei hellitä vaikka kuulen äidin laittavan ruokaa, tai isän aivastavan uutisiin keskittyessään. Kävelen valuen huoneeseeni. Suljen oven, ihan kuin se muka sulkisi pelon pois.