Luna ~ Kissamaista Menoa ~ 1 Kirja

kissanminttua

Heräsin puheeseen. Avasin silmäni hitaasti koska minulla oli heikko olo. "Hei, oli jo aikakin herätä!" Elliot sanoi sänkyni vierestä. "Minä jo luulin että kuolit" joku toinen poika sanoi. Voihkaisin kääntäen selkäni heille. "Heeei... älä nyt viitsi leikkiä kuuroa" toinen poika sanoi vilkaisten minuun. "Mmmhhmmm..." mumisin vetäen peittoni pääni yli. "Menkää pois..."mumisin sillä jokainen ääni tällä hetkellä tuntui jyskyttävän ihan älyttömästi päätäni.  "Me ei mennä minnekkään ennenkuin olet taas terve" Elliot sanoi vakavasti ristien kätensä. "Meidänhän syytä tämä on..." Elliot sanoi katsomatta minuun. "Ette ole tosissanne... mitä edes tapahtui..? Miksi en muista mitään?" sanoin hiljaisesti laskien hieman peittoa pois. Pojat katsoivat toisiaan. "Muistatko kun silloin eilen tavattiin ja puhuttiin?" Elliot kysyi. Jouduin oikeasti miettimään ennenkuin osasin vastata. "Öm.. aa joo.. niin? Mitä siitä?" kysyin hieman kummastuneena, koska miten tuo liitty tähän tilanteeseen? "Niin no silloin kun lähdit kävelemään kotiasi kohti, kuulin miten kaaduitkin yhtäkkiä ja juoksin katsomaan onko kaikki okei. Sinä olit tajuton ja sinulla tuntui olevan korkea kuume" Elliot kertoi. Katsoin poikaa entistä  epäilevänä. "En ymmärrä... miksi muka vain menisin tajuttomaksi ihan yhtäkkiä? Sitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin, eikä siinä muutenkaan ole mitään järkeä... ja missä Ade ja vanhempani ovat? Ja miksi te olette täällä? Miten pääsitte edes sisälle?" kysymykset ryöppysivät suustani. Olin vain niin sekaisin koska tässä ei vain ole mitään järkeä! "Noniin rauhoituppas nyt ja antaisit sen puheen vuoron.odottavasti. tuossaTässä, syö tämä" Sky sanoi ja otin peiton pois pääni päältä. Hän ojensi minulle kalaa. "Mit-" en ehtinyt sanomaan mitään kun nappasin kalan hänen käsistään ja aloin syödä sitä kissamaisesti. "Meow... tämä on hyvää..." sanoin syöden kalaa. Huomasin että Ikuto ja Elliot katsoivat minua suut auki aivan kuin olisin ollut muukalainen avaruudesta. "Mitä?" kysyin suu täynnä kalaa heiluttaen häntääni. Hetkinen... häntääni???!!! Nielaisin viimeisen palan kalasta ja hyppäsin pois sängystäni isossa kaaressa laskeutuen jaloilleni. Katsoin taakseni ja uskokaa tai älkää... näin valkoisen kissan hännän tulevan itsestäni. Kosketin päätäni ja tunsin korvat. Mutta ne eivät olleet normaaleilla paikoillaan... eivätkä normaalin kokoisina tai muotoisina... juoksin nopeasti peilini eteen enkä uskonut näkemääni. Päästäni sojottivat kaksi valkoista kissan korvaa ja takanani huomasin valkoisen kissan hännän. "Meoooww... mikä minä oikein olen...?" kysyin hämmästyneenä pyörähtäen ympäri. "Kissanainen!" Sky sanoi virnistäen hämmästyneenä. "Ässshhh..." sähisin. "Menkää nyt pois" sanoin katsomatta heitä. "VOI EI!!!" huusin muistaen jotain. "Minun piti palauttaa Mindyn kirja tänään kello 13.00!!!" sanoin hätääntyneenä. "Minun pitää mennä" sanoin työntäen pojat vaatekaappiini. "Hei mitä sin-" Elliot sanoi kun suljin kaapin ovet lukiten ne. "Odottakaa pikkuhetki..." sanoin ja aloin vaihtamaan vaatteitani. "No niin valmista sanoin ja katsoin kaappiin. "Ai niin... se on lukossa sanoin ja kävelin kaappini eteen avaten lukon. Hyppäsin ketterästi takaperin voltin taaksepäin juuri ennenkuin Sky kaatui kaapista lattialle Elliot perässään. "Minä lähden ja niin lähdette tekin" sanoin ja työnsin pojat parvekkeelle heti kun he olivat nousseet ylös. Lukitsin oven perässämme ja hyppäsin kaiteelle sillä Sky liukastui ja oli horjahtanut minun suuntaani. "Hei, sinulla on hyvä tasapaino" Elliot sanoi virnistäen minun suuntaani. "Toisin kuin sinulla!" Elliot nauroi osoittaen Skyta. "Älä naura... ei se ole minun vikani että tämän parvekkeen lattia on jäässä!" Ikuto sanoi selvästikkin harmistuneena ja otti askeleen taaksepäin. Minua kohti. Puussa takanani, lintu lennähti lentoon ja otteeni kirjasta herpaantui. Kirja putosi. Minä käännyin salamana ja hyppäsin sen perään mitään ajattelematta. "LUNA!!!" pojat huusivat hätääntyneenä kuin yhdestä suusta. Nappasin kirjan ja käännyin ilmassa kuin itsestään. Putosin maahan ketterästi jaloilleni eikä minua koskenut minnekkään vaikka pudotus oli pitkä. Kissan korvani ja häntäni eivät olleet vieläkään kadonneet. Katsoin ylös poikien hämmentyneisiin kasvoihin ja hymyilin hämmästyneenä. "Olen ihan kunnossa!" huusin heiluttaen kättäni ja käännähtäen ympäri. "Huomaatteko?" sanoin ja lähdin juoksemaan kohti koulua jonne olin luvannut saapua. Yhtäkkiä huomasin että polulle oli kaatunut järjettömän iso puu. Ennenkuin ehdin edes ajatella, olin jo hypännyt ketterästi puun yli. Olin hämmästynyt mutta en pysähtynyt. Minulla oli jo nyt todella kiire. Toivottavasti en myöhästy! Kohta olin jo koululla. "Huh, en tiennyt että osaan juosta noin nopeasti..." mietiskelin ääneen ja aloitin etsimään katseellani Mindyä. Kello oli varttia vaille 13.00. "Mindy! Oletko täällä?" huusin koulun pihalla ja sain huomata että. "Täällä ollaan!" Mindy huusi penkiltä. Hän oli ollut kutomassa jotain. Hänellä oli kauniin väriset langat. Langat. Pyöreät, pehmeät, värikkäät langat... yhtäkkiä syöksyin lankojen kimppuun, heittelin niitä, tein voltin yrittäessäni napata neonvihreää lankakerää ilmasta ja laskeuduin spagattiin ja outoa mutta se ei tuntunut missään. Yhtäkkiä ymmärsin kuinka typerältä olin varmasti näyttänyt, leikkiä nyt lankakerällä kuin mikäkin kissa! Kissa... voi ei... aloin nopeasti tunnustelemaan olivatko kissan korvat ja häntä ilmestyneet. Eivät olleet...huh. Silloin muistin että Mindy oli vielä aivan vieressäni. Nousin nopeasti ylös ja ojensin langat hänelle hämilläni. "Niin ja tässä on se kirja jonka lainasit" sanoin vähän ujona ja hermostuneena koska, Mindy ei ollut puhunut mitään koko shown jälkeen. "Wow... sinun todella pitäisi liittyä voimisteluseurueeseen!" Mindy sanoi ja hymtyili minulle ottaen langan ja kirjan minulta. "Niinkö sinusta?" kysyin hieman innostuneesti. "Todellakin! Olet luonnonlahjakkuus!" Mindy sanoi hymyillen. "En minä nyt niin hyvä ole..." sanoin hieman punastuen. Kukaan tyttö ei ollut koskaan ollut minulle niin ystävällinen kuin Mindy nyt oli koska, minä "varastin" heidän ihastuksensa... "Huhuu! Kuuletko sinä minua Luna?" Mindy kysyi heiluttaen kättänsä kasvojeni edessä. "Oh, anteeksi... minä vain mietin yhtä juttua" sanoin iloisesti. "Kysyin haluaisitko ehkä tulla kanssani kaupoille tänään? Ei sinun ole pakko jos et tahdo..." Mindy sanoi vähäsen hermostuneena pyöritellen pitkiä, ruskeita hius suortuviaan sormensa ympärille. "Tottakai!" sanoin hymyillen iloisena. "Oikeasti? Mahtavaa! Tavataanko täällä tunnin kuluttua? Minun täytyy käydä hakemassa muutama juttu kotoa" Mindy sanoi hyvin iloisena posket hehkuen innostuksesta. "Kyllä käy. Minunkin täytyy käydä kotona ensin!" sanoin hymyillen. "Selvä tunnin päästä nähdään!" Mindy sanoi iskien silmää ja lähtien kävelemään kotiansa kohti. "Joo" huusin hänen peräänsä ja lähdin itsekkin kotiin päin mieli kevyenä. Olin niin iloinen! Olin saanut uuden ystävän. Yhtäkkiä kissan korvat ja häntä ilmestyivät mutta minä vain hihitin. "Näyttää siltä että minä olen kissanainen!" sanoin itsekseni ja jatkoin kävelyä entistäkin hilpeämpänä. Tästä päivä ei voisi parantua!