I Love You. Larry Stylinson (Finnish)

~16

Moi! Menkää kattoo mun uus tarina!

Louisin nk.

Tänään on se päivä, jolloin minä pääsen pois täältä metsästä rakkaan harryni luo. Olen ollut montakuukautta kateissa, mutta onneksi minua on auttanut erik.

"Kiitos tuhannesti erik. Ilman sinua olisin kuollut" sanoin leveästi hymyillen.

"Eipä mitään. Oli kiva auttaa" tuo sanoi.

"En voi okeasti kyllin kiittää. Olet hyvä ihminen. Mutta minun täytyy lähteä, sillä kaikki ovat varmasi huolissaan. Hei hei! En unihda sinua koskaa!" sanoin.

"Samoin!" tuo huusi ja lähdin metsään kävelemään.

Karhuista ei ollut pelkoa sillä oli talvi. Haluan vain kotiin harryn luo pahdollisimman pian. En sitten viitsinyt pukeutua lämpimämmin kun lähdin lenkille. Hemmetti kun täällä on kylmä.

Olin tarponut jo jonkin aikaa. Kaupunki oli jo lähellä. Pitikin mennä niin pitkälle lenkille. Pian näin tutun kaupan. Kaupan, jonka lähellä harry asui. Olin niin jännittynyt. Entä jos harry luuli että olin kuollut? Entä jos hän ei välittänyt? Niin monta kysymystä pyöri päässäni. Unohdin kysymykset kun huomasin seisovani harryn, tai itseasiassa minun ja harryn talon edessä. Vedin syvään henkeä ja pimpotin ovikelloon. Kukaan ei tullut avaamaan. Soitin uudestaan. Pian kuulin askelia ja ovi avautui. Oventakakana seisoi huonokuntoinen harry.
Harryn ilme oli tyhjä, mutta sitten se muuttui hyvin hämmästyneeksi.

"Harry..." sanoin mutta harry keskeytti.

"Taas näen unta! Herää harry! Louis on kuollut!" tuo huusi.

"Ei harry! Olen elossa!" sanoin tuolle.

Harry nipisti itseään mutta pian huomasi että tämä ei ollut unta.

"Mu-mutta louis..m olet kuollut" tuo sanoi kyyneleet silmissä.

"Ei harry. En ole. Selitän sinulle mitä tapahtui jos päästät minut sisälle" sanoin.

Harry päästi minut sisälle samalla kyyneleet hänen silmissään.

Istuin penkille ja harry toiselle.

"En ole kuollut harry. Kun menin lenkille, minä..." olin sanomassa kunnes hrry taaas keskeytti.

"MINÄ TIESIN! OLISIHAN SE PITÄNYT ARVATA ETTÄ OLIT TOISEN MIEHEN LUONA!! TIESIN ETTÄ PETIT MINUA!!" harry huusi itkien.

"Ei! Kuuntele!" huusin takaisin.

"Älä selitä! Ala painua! Minä rakastin sinua!" tuo huusi vihaisena.

"Tajuatko että pidimme sinulle hautajaiset! Olisit voinut edes ilmoittaa että olet elossa etkä vain kadota toisen miehen kainaloon!" harry jatkoi.

"Voitko kuunnella!" huusin.

"EN! Painu nyt vain vittuun!" tuo huusi.

Kyyneleet tekivät tuloaan. En pidätellyt niitä joten rupesin itkemään. Lähdin ulos ja päätin mennä äidin luokse.

"Mene vain takaisin sen mieshuorasi luokse! Tiedätkö, minökin taidan hankkia uuden poikaystävän!" tuo huusi.

Mitä? Aikooko hän tosiaan ottaa uuden poikaystävän?

En jaksanut vastata sillä tiesin että tuo ei kuuntele.

Pian olinkin äitini kotiovella. Koputin oveen ja jäin odottamaan. Ovi aukesi ja äitini kurkkasi ovesta.

"HERRAN JUMALA MITÄ VITTUA!!??" tuo huusi.

"Äiti ole hiljempaa" yritin hyssytellä.

"APUA TÄÄLLÄ ON AAVE!" Tuo huusi vieläkin.

"Äiti en ole aave! Olen poikasi joka on hengissä!" huusin takaisin.

"Mutta...mutta miten? Onko tämä joku huono pila?" tuo kysyi.

"Ei äiti. Päästä mut sisään niin selitän." sanoin.

Äiti nyökkäsi ja katsoi minua edelleen kun olisin joku aave. Istuin keittiön pöytään ja äiti toiselle puolelle. Huomasin kuinka paljon äiti tärisi.

"Niin... Olin menossa lenkille ja olin tosi pitkällä kunnes metsästä kuului ääniä. Menin syvälle metsään koska tuntui kun joku olisi tarkkaillut minua. Noh.. Siellä oli karhu joka raateli jalkani ja olkapääni. En voinut liikkua mutta sitten sinne tuli eräs ystävällinen erakko joka pelasti minut. Hän hoiti minut täysin kuntoon mutta sanoi että kuntoutumisessani kestää muutamia kuukausia. Sitten kun oli terve, tulin takaisin sieltä" selitin äidille joka katsoi minua järkyttyneenä ja kyyneleet olivat hänen silmissään.

Yhtäkkiä hän nousi ja tuli halaamaan minua oikein tiukasti.

"Voi minun pientä poikaani.... Kaikki luuli että kuolit. Harry on ihan murskana" äiti sanoi itkien.

"Äiti.. Harry ei antanut minun selittää asiaa vaan veti omat johtopäätöksensä ja luuli että olin toisen miehen kanssa ja heitti minut ulos " sanoin itkien.

"Voi louis.... Mene peseytymään ja syö. Sen jälkeen menet nukkumaan ja huomenna menet selittämään kaiken harrylle." äitini sanoi.

"Kiitos äiti." sanoin.

"Noniin menehän jo nukkumaan" äiti sanoi.

"Selvä. Öitä äiti." sanoin ja menin ylökertaan.

Hyppäsin sängylleni ja rupesin heti nukkumaan.