I Love You. Larry Stylinson (Finnish)

~18

Louisin nk.

Heräsin aamulla harryn vierestä. Poskeenk sattui hemmetisti. Nousin sängystä ja menin vessaan peilin eteen. Katsoin poskea järkyttyneesti. Se oli aivan kokonaan violetti ja ympärillä oli punaista. Miks harry löi minua?

Lähdin pois vessasta takaisin makuuhuoneeseen. Harry istui sängyllä ja katsoi minuun. Hänen ilmeensä oli järkyttynyt ja surullinen. Hän nousi sängystä ja käveli luokseni.

"Herranjestas... Olen tosi pahoillani louis.." tuo sanoi silmät suurina ja asetti kätensä hellästi poskelleni hieroen sitä.

"Miksi löit minua" sanoin ja otin harryn käden pois poskeltani.

"Louis olen oikeasti tosipahoillani. Luulin todella että olit pettänyt minua ja etsinyt uuden poikaystävän" harry sanoi.

Katsoin häntä silmiin ja hän katsoi minua silmiin. Katsoin harryä ilmeettömästi ja lähdin keittiöön.

En voi kuvitella että harry löi minua sentakia kun luuli minun pettäneen häntä. Luulin että hän olisi muuttunut.
Istuin keittiönpöytään ja katsoin seinää. Pian harrykin tuli keittiöön.

"Kuinka kauan jaksat olla vihainen" harry sanoi ärsyyntyneesti.

"Ai kuinka kauan? Luuletko että tällaisen unohtaa ihan heti? Minä todella luulin että olisit muuttunut" sanoin pettyneesti.

"Ai nytkö tämä on minun vika!?" harry huusi.

"Totta helvetissä se on sun vika jos lyöt mua! Luuletko että mua ei haitannut yhtään kun oma poikaystävä lyö nyrkillä naamaan?! Se ei ole normaalia!" huusin. Minua todella rupesi ärsyttämään harryn käytös.

Harry tuli minua kohti uhkaavan näköisenä nyrkit puristettuina.

"Minua todella alkaa ottamaan päähän kun huudat minulle.... Sä et huuda mulle" harry kuiskasi korvaani.

"Harry..." sanoin kunnes tunsin nyrkin nenässäni.

Nenäni rupesi vuotamaan verta. Kaaduin maahan ja pitelin kipeää nenääni. Katsoin harryä järkyttyneenä.
Pian tunsin potkun kyljessäni. Potkuja tuli uudelleen ja uudelleen.

"Harry.. Lopeta...." sanoin viimeisillä voimillani kunnes pyörryin.

------------------------

Edelleen louisin nk.

Avasin silmäni. Yritin nousta mutta se ei onnistunut. Pyörrytti liikaa.
Katselin ympärilleni. Olin harryn sängyssä mutta harryä ei näkynyt missään. Kun nään harryn niin voin luvata että hän saa kärsiä. Vaikutan ehkä ihmiseltä joka ei halua pahaa kenellekkään. Taino enhän minä halua mutta jos joku tekee jotain ilkeää minulle niin voin luvata että se saa samalla mitalla takaisin.

Pian pystyin jo kävelemään. Hiivin makkarista ulos ja katsahdin keittiöön. Harry istui tuolilla selkä minuun päin.
Otin hyllyltä kukkamaljakon ja hiivin harryn taakse. Olin aivan harryn seläntakana. Nostin kukkamaljakon korkealle.

"Harry.." sanoin mahdollisimman ystävällisesti.

Harry säpsähti mutta käänti katsomaan minuun.
Juuri kun hän kääntyi, iskin maljakon hänen päähänsä. Harry kaatui maahan mutta ei pyörtynyt.
Hän katsoi minua itkuisilla silmillään.

"Minua ei satuteta ilman kostoa" sanoin uhkaavasti.

"Saatan olla sinua lyhyempi ja heikompi mutta osaan pitää puoleni, paskiainen" sanoin ilkeästi.

"Louis..lopeta. Minua sattuu" harry sanoi.

Rupesin miettimään, oliko tuo nyt niin tarpeellista mutta itseppähän satutti minua.

"Nyt varmaan tiedät miltä minusta tuntui" sanoin.

"Lopeta" tuo sanoi.

"En aijo satuttaa sinua enempää. Sait vain rangaistuksen. En ole niin ilkeä kuin sinä ja nyt jos sopii niin häivyn" sanoin totisesti.

"Et voi lähteä!" tuo huusi.

"Minä todellakin lähden! Meidän suhde ei ole normaali! Sinä hakkaat minua ja käyttäydyt kuin mikäkin kakara!" huusin.

Harry katsoi minua, mutta ei vihaisesti.

"Meidän suhde on ohi!" huusin.

"Mu-mutta louis.. Minä en trkoittanut lyödä... Lupaan etten enää satuta sinua, kunhan jäät. Jos lyön sinua niin lupaan häipyä elämästäsi" tuo sanoi itkien.

"Anna mulle aikaa. Se ei todellakaan ole normaalia että poikaystävä hakkaa. Mutta minäkin rakastan sinja mutten voi antaa anteeksi näin helpolla. En todellakaan. Hei hei. Lähden nyt" sanoin ja laitoin oven kiinni.