Mielen toisella puolen

Astu rohkeasti tähän helvettiin rakkaani.

Minusta tuli riippuvainen väkivaltaan.
Arvet selässäni janosivat lisää verta.
Nyrkkini puristuivat yhä useammin.
Jalkojeni liikkeet nopeutuivat.
Kaikki minussa janosi tappelua.

Yläaste.
Toisille mahdollisuus etsiä poikia,
toisille mahdollisuus ystävystyä,
minulle mahdollisuus kärsiä.
Ensimmäinen vuosi oli täyttä tuskaa.
Opettajat rääkkäsivät läksypinoilla ja kokeiden vaikeuksilla. Onneksi oppilaat pysyivät kaukana. Huhu Eetun kanssa tapahtuneesta jatkui tässäkin koulussa, se ei ollut hyvä. Siitä tuli ongelmia myöhemmin.
Selvisin lukuvuodesta keskimäärin seiskoilla ja kaseilla. Äidinkielestä ja kuviksesta todistukseen pamahti pyöreä 10.
Seitsemännen luokan kevätjuhlan jälkeen sain kirjeen kirjekuoren sisässä mihin opettaja oli laittanut todistuksen.
Luuseri. Sulla olis velkoja maksettavana, joten oletan et sä oot huomenna täs koulun ees kolmelta. Kato ku mun maineen pilaamisel ei noi helpol pääse.
Endorfiinia alkoi erittymään kehooni. Verenhimoni pääsi valloilleen. Vannoin nauttivani huomenna jokaisesta hetkestä. Olin innoissani. Mikä minusta oli tulossa? Mikä minua vaivasi?
Kotona äiti tapansa mukaan huusi kympeistäni, en olisi saanut saada parempia numeroitani kuin siskoni. He olivat kasin-ysin oppilaita. Paremmuuteni kahdessa aineessa maksoi 20 kertaa vyötä. Taas jälleen sama juttu, paita ja rintsikat pois, vyötä, hampaiden kiristelyä. Vuosienkaan jälkeen kaikki arpeni eivät olleet menneet täysin umpeen. Jatkuvat uudelleen avautumiset eivät tehneet hyvää. Rupien aukeaminen oli ainoa asia tässä riitissä joka sattui, vyötä en enää tuntenutkaan. Mutta jos jotain pahaa niin myös vähän hyvääkin tällä kertaa. Matikan vitosesta äiti antoi palkkioksi siskoni entisen paidan. Paita oli itseasiassa aika hieno. Puhdas sininen toppi hopeisella kuvioinnilla. Luksusta.
Lauantaiaamu kello 1. Siskot kaupungilla äidin kanssa. Talo tyhjillään vielä monta tuntia. Lisää luksusta.
Ensimmäisenä valtasin suihkun. Kuuma, puhdistava vesi tuntui ihanalta paljasta ihoa vasten. Olo kuin rikkaalla joka saa uuden turkiksen. Haluaisi pitää sen tunteen ihollaan ikuisuuden. Shamppoon hyvin vähäisen käytön myötä hiukseni puhdistuivat pelkästään vedellä huuhtelemalla. Saippuaa uskalsin käyttää vain kainaloihin. En tuoksunut miltään muulta kuin minulta, ja pystyin sanomaan äidille että kävin uimassa, jolloin puhdistuin samalla. Sen selityksen hän aina hyväksyi.
Puolentunnin päästä astuin suihkusta. Hiukseni olivat karmeammassa takussa kuin vähään aikaan. Niille oli tehtävä jotain, tai ne eivät aukeisi enää koskaan. Hiivin Linnean huoneeseen, lainasin harjaa. Sen vaaleanpunainen sävy vaaleiden hiuksieni kanssa muistutti barbia. Raks. Muistot ensimmäisten barbien kanssa pulpahtivat mieleeni nanosekunneissa. Viha täytti mieleni. Raks. Verenpaineeni kohosi. Olin täysin valmiina tappelemaan.
Koulun kello näytti kolmea. Ilma oli hiostava, ja aloin jo hieman hikoilla. Juuri kun sain sidottua hiukseni poninhännälle, takaata kuului sana luuseri. Tai no, se taisi olla nimi nykyään.
Sain nyrkistä ennen kuin kerkesin kääntyäkään. Olin ikävöinyt tällaista kipua. Lisää. Lisää! Iskeydyin maahan Eetun potkun voimasta. Hänellä oli kaksi kaveria. Tunsin toisen, Arttu oli luokallani.
-Mitä vittua jätkät, sillähän on nätti naama.
-Ja puhtaat hiukset! Kolmas poika säesti, ja jatkoi
-Mitä sanoisitte jos pidettäisiin vähän hauskaa?
Suljin silmäni ja rukoilin Jumalaa.