Lonely Girl; Luke Hemmings

Nine

Lilyn nk. (Edelleen)

Tulimme jengin 'päämajan' eteen.

Ovella odottivat Calum ja Ashton. Luke ja Michael auttoivat minut sisälle nopeasti, koska hengittäminen alkoi käydä tukalaksi. Heti kun pääsin sisälle Calum ja Ashton tulivat halaamaan minua.

"Pääsitte ehjin nahoin takas" Ashton sanoi helpottuneena.

"Ei ihan.." Luke sanoi viitaten minuun.

"Mitä tapahtu?" Calum kysyi hämmentyneenä.

"Harry.." Luke pyöräytti halveksivasti silmiään.

"Lily mitä tapahtui?" Ashton kysyi purren hammastaan.

"Kun lähdin Calumilta, löysin yhden baarin.. Ja niin tapasin Ellenin sen lähellä mutta.. En muista paljoa.. Yhtäkkiä pyörryin ja, ja sairaalassa kun heräsin Harry tuli luokseni. Hänellä oli Ellen.. Ja hän uhkasi tappaa Ellenin jos en.. Liittyisi hänen porukkaansa.. Tottakai suostuin.. Koska Ellen oli hyvä ystäväni. Hän äänitti vastaukseni ja lähetti sen sinulle?" Sanoin osoittaen Lukea.

Luke nyökkäsi merkiksi että se oli tullut perille.

"Harry vei minut heidän ns. Päämajalle ja heräsin sohvalla siellä. Louis kertoi että Ellen oli huijannut minua. Koko homma oli suunniteltu. Harry pyysi siivoamaan hänen toimistonsa, ja kieltäydyin koska en ole hänen palvelijansa. Harry hakkasi minua, ja en tiedä, ehkä puolentuunnin päästä Zayn ilmestyi ja niin.." Selitin ja pojat tuijottivat minua hämmästyneenä.

"Sä palvelia! Älä huijaa" Calum ja Michael nauroivat naama punaisena lattialla.

"Luke saanko pliis pliis... TAPPAA NOI" sanoin sarkastisesti mutta Luke pidätteli itsekkin naurua.

"Meen vessaan" sanoin vihaisena ja kävelin poikien ohi.

Paiskasin oven kiinni ja liuin nojaten seinään, lattialle.

"Lily älä nyt.. Se oli vain vitsi" kuulin Luken puhuvan minulle oven läpi mutta kuulin kun tämä tirskahteli välillä.

Pyöräytin silmiäni ja laitoin pääni käsiini. Miksi edes tulin takaisin? Minulla olisi ollut mahdollisuus mennä muualle, elämään elämää, ilman luoteja jaloissa ja ilman sairaalassa olemista joka toinen päivä.

"Lily, me ollaan pahoillamme, tuo nyt" vuorostaan kuulin Ashtonin äänen mutta muitten poikien kikatusta taustalla.

"Se kuka nauraa kun tuun ulos, lupaan että se ei kävele viikkoon" mutisin oven läpi ja kuulin kaikilta myöntävät vastaukset. Nousin seisomaan mutta tunsin pienen kivun vatsassani, ja inahdin pienesti.

Oikeasti, jos joku nauroi, niin ei kävellyt todellakaan viikkoon!

Avasin oven ja katsoin poikia happamasti.

Luke ja Michael katsoivat minua silmiin pidätellen nauruaan. Calum ja Ashton eivät edes katsoneet minuun.

Hetken kuluttua kuitenkin kaikki muut repesivät nauruun paitsi Luke.

"Välillä mä oikeasti unohdan minkä ikäisiä te ootte!" Huudahdin ja kävelin sohvalle.

Michael istui viereeni mutta kun nousin, ja Michael perässäni potkaisin tätä polveen ja kaadoin tämän maahan, niin että Michaelilta meinasi tulla kyyneleet silmistä kivun takia.

"Seuraava" mutisin ja katsoin Calumia ja Ashtonia.

Calum katsoi minua itse varmasti, niinkuin Ashton.

"No mitä te odotatte?" Kysyin sarkastisesti ja Ashton astui eteenpäin.

-

Ashton makasi maassa nyt todellakin itkien.