I hate him [FINNISH Larry Stylinson AU] / Completed

15

PAKKO ennen varsinaista lukua sanoa että mitä ihmettä? 9.1K lukukertoja?? Mä olen sanaton. Ku ekan kerran julkasin mun ficin, en ois ikimaailmassa uskonu että nää menestyy näin hyvin. Aivan supersuuri kiitos kaikille, olette ihania <3

- omistan luvun johannalle koska olet ihana ja niin rakas -

Havahdun hereille painajaisestani, joka vaihtuu otsalohkossa hakkaavaan päänsärkyyn ja haluun oksentaa. Nousen äkkiä ylös ja juoksen vessaan. Harry on sammunut keskelle yläkerran käytävää ja melkein juoksen hänen päälleen.

Palatessani vessasta nuorempaa ei enää näy käytävässä. Menen takaisin huoneeseeni siristellen silmiäni. Yritän parhaani mukaan vältellä kirkasta lampunvaloa. Harry makaa sängyllä selällään käsivarret ristittynä silmien päälle. Avaan jo suuni sanoakseni jotain, mutta sitten edellisillasta palautuu jotain mieleeni - hämärästi tosin.

Mitä muistan? Muistan saaneeni pitkästä aikaa kohtauksen. Pukuhuoneiden vessassa. Mitä muuta muistan?

En mitään muuta.

Näkikö Harry minut kohtauksen aikana tai sen jälkeen?

Monelta ja miksi sain kohtauksen? 

"Harry?" kähisen tuijottaen kattoa. Jopa puhuminen särkee päätä. Eikö sellaisesta kännistä jo olisi pitänyt tulla alkoholimyrkytys? Harry mumisee todella hiljaa kuuntelevansa.

"Tapahtuks eilen jotain?"

Hiljaisuus. Tunnen kuuman aallon pyyhkäisevän vartaloni läpi.

Mitä jos minun ja Harryn välillä tapahtui eilen jotain?

"En muista", Harry mumisee hiljaa. "En muista mitään. Ai jumalauta kun sattuu päähän."

Tunnen sisälläni helpotusta. Ainakaan en välttämättä ole mennyt tekemään sitä pahinta mahdollista asiaa. Nousen ylös ja lähden hitaasti astelemaan kohti alakertaa, sillä krapulainen ruuanhimo alkaa pikkuhiljaa kolkutella.

Marie istuu keittiössä tavallisessa aamulookissaan aamutakki päällä ja papiljotit päässä. Hän vilkaisee minuun ja silmiä pyöritellen kääntää katseensa pois.

"Näytät hyvinvoivalta", hän sanoo ylimielisen sarkastisesti ja nostaa kahvikupin reunan huulilleen. Roihuava äkäisyys singahtaa alitajunnastani, mutten jaksa alkaa tappelemaan. Päänsärky on liian kova tappelemiseen tällä hetkellä. Avaan jääkaapin oven ja alan koota paistinpannulle edellisten päivien ruuantähteitä.

Harryn näkökulma

Nouseminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta, joten päätän nälästä huolimatta jäädä makaamaan sänkyyni. Ulkoa kuuluu hiljainen, rauhoittava sateen ropina ja harmaa, pimeä keli ei aiheuta lisäpäänsärkyä. Johan oli känni.

Kierähdän vatsalleni ja nostan lattialta kuulokkeeni. Selaan spotifyä kännykälläni ja laitan kuulokkeista soimaan tämän hetken kovimpien biisien soittolistan. Vaihtelen kappaleita kunnes yksi tarttuu korvaani. Jatkan kuuntelua ja yritän painaa mieleeni mitä tästä kappaleesta tulee mieleen. Pieniä flashbackeja singahtelee eilisiltaan mutta jotain tarkempaa on pakko muistaa. Tämä biisi ei ole vain yksi muiden eilen soitettujen joukossa.

Kuuntelen kappaleen kolme kertaa läpi. Kun neljännellä kerralla edm-kappaleen ensimmäinen pudotus räjähtää ja kertosäkeistö lähtee raikaamaan kuulokkeistani, eilisillan tapahtumat jysähtävät mieleeni kuin salama kirkkalta taivaalta. Revin kuulokkeet pois korvistani ja nousen nopeasti istumaan lievän paniikin levitessä kroppaani. Nyt muistan oikein hyvin, mitä eilen tapahtui tämän biisin aikana. 

Louis suuteli minua.

Tunnen käsieni tärisevän, kun hitaat askeleet lähestyvät huonetta ja lyhyt poika sotkuisine hiuksineen astuu sisään. Louis vilkaisee minua kurtistaen kulmiaan. "Ja mikähän sulla on kun näytät noin pelästyneeltä?" hän kysyy.

Yritän vastata, mutten saa päästettyä suustani kuin pienen pihahduksen. Louis tuhahtaa ja rojahtaa sängylleen älähtäen varmastikin jokaisen raajan säryn takia. "Sä oot ihan helvetin random, Styles."

Nousen hitaasti ja kiiruhdan vessaan. Nojaan lavuaariin ja haukon henkeä. Tästä ei tule seuraamaan mitään hyvää koulussa. Pitäisikö kertoa Louisille?

En ainakaan vielä.

Louisin näkökulma

Kuuntelen Harryn liikkeitä vessassa. Sinne ei kuule maailman selkeimmin, mutta pystyn kuulemaan hiljaista, paniikinsekaista kiroamista ja tekstiviestin naputtelua. Otan kännykkäni ja avaan iMessagen. Vastaanottaja: Harry Styles. Kirjoita teksti.

Louis: mitä helvettiä sä ähiset siellä vessassa?

Harry lukee viestin ja alkaa kirjoittaa.

Kirjoittaa...

Kirjoittaa...

Kirjoittaa...

Kirjoittaminen loppuu. Odotan kaksi minuuttia, kunnes nousen ylös ja suuntaan vessan ovelle. Lukittu. Koputan oveen.

"Haloo?" 

"Mee pois, Louis", nuorempi vastaa hiljaa oven toiselta puolelta.

"Mikä vittu sulla on? Onks kaikki hyvin?" kysyn ja yritän kuulostaa myötätuntoiselta, vaikka todellisuudessa tuo dramaattisuus ärsyttää minua.

"Ei mitään. On on.."

"Liittyyks tää eiliseen?"

Hiljaisuus. Tunnen ahdistuvani hiukan.

"Voitko nyt helvetti soikoon päästää mut sinne?"

Raahaava ääni. Lukko aukeaa. Avaan oven ja kiharapäinen poika istuu nurkassa silmät täynnä ahdistusta ja hiukan kyyneliä. Hän tuijottaa lattiaa ja tällä sekunnilla huolestun oikeasti hänestä. Istun polvilleni hänen eteensä ja kohotan hänen leukaansa kädelläni. Katson häntä syvälle silmiin ja hän näyttää niin lohduttomalta.

"Kerro mulle mikä sulla on", sanon niin hiljaa, että sen voisi melkein luokitella kuiskaukseksi. Harry räpäyttää vihreitä silmiään ja kyynel vierähtää hänen poskelleen tipahtaen laattalattialle.

--

Jos olisi mahdollista perua tekojaan, mitä peruisit? Minä peruisin tämän hetken ja jäisin makaamaan sänkyyni.

--

Harry avaa suunsa yrittäen sanoa jotain, mutta hänestä ei lähde henkäisyäkään. Hän istuu hetken hiljaa tuijottaen seinää, kunnes hän kääntyy ja sanoo:

"Sinä suutelit minua eilen."

Emilia Xx