I hate him [FINNISH Larry Stylinson AU] / Completed

3

Herään, kun Harryn herätyskello pärähtää soimaan. Huokaisen ja vilkaisen kännykkäni kelloa. Puoli kuusi.

"Oo ystävällinen ja laita aika helvetin nopeesti se herätys pois, kiitos", murahdan käheästi.

Harry ei vastaa ja sammuttaa kellon. Painan pääni takaisin tyynyyn ja kiroan mielessäni. Miks mä päästin sen nukkumaan just mun huoneeseen.

Harry nousee ylös ja kahinasta päätellen petaa sänkyään. Hän yrittää hoitaa aamurutiininsa mahdollisimman hiljaa, häiritsemättä mun unia. Hyvä vaan.

Puolen tunnin päästä munkin on noustava ylös. Harryn takia mä en ole nukkunut yhtään. Tarvitsen täydellisen hiljaisuuden, jotta nukahdan. Harry istuu sängyllään ja selaa kännykkäänsä. Hänen suupielensä nykivät hölmösti vähän väliä lukiessaan jotakin.

"Mikä naurattaa?" murahdan. Harry kääntyy katsomaan muhun päin ja toteaa: "Yks viesti vaan."

Tuhahdan ja nousen ylös. Mun päällä on ainoastaan pyjamahousut. Harryn katse kiinnittyy muhun ja tajuan että hän tuijottaa vatsalihaksiani. Tunnen kuinka punastun ja käännyn nopeasti ympäri. Mitä helvettiä? Kiusallisuus välillämme on niin tiivistä, että sitä voisi leikata veitsellä.

Pujahdan vessaan ja pörrötän hiuksiani. En saa mielestä Harryn katsetta pyyhkimässä vatsalihaksiani. Miksi kyseinen mielikuva ei lähe mun päästä?

Kello näyttää jo puoli seitsemää mun astuessa alakertaan. Äiti ja Marie istuvat pöydän ääressä juoden kahvia hiljaisuudessa. Molemmat kohottavat päänsä samaan aikaan. Äiti väläyttää hymyn.

"Huomenta Louis", hän sanoo.

"Huomenta", vastaan hiljaa. Marie tuijottaa mua ylimielisesti. Väännän suuni mutruun esittäen häntä ja räpyttelen silmiäni. Marien katse siirtyy taakseni. Yhtäkkiä hänen kasvoilleen leviää leveä väkisin puristettu hymy.

"Huomenta Harry", hän heläyttää kimeästi.

"Hyvää huomenta", hän hymyilee hymykuoppiensa kanssa. Helvetin tekopirteä.

Äiti nousee pöydästä ja vie kahvikuppinsa tiskialtaaseen. "Ottakaa aamupalaa. Marie vie teidät kouluun tänään", hän selittää. Katson äitiä ja silmäni leviävät järkytyksestä. Hienoa.

Nyökkäämme samaan aikaan Harryn kanssa ja kumpikin meistä alkaa tekemään omaa aamupalaansa. Marie höpöttää Harrylle jotakin, mutta hän ei tunnu kuuntelevan.

Siirryn valmiiden leipieni kanssa pöytään. Harry istuu mua vastapäätä ja räpeltää taas kännykkäänsä. Molemmat meistä syövät hiljaisuudessa. Harryn silmät tuijottavat rauhallisesti kännykän ruutua. Katseeni kiinnittyy noihin vihreisiin silmiin ja kasvoihin. Hänellä on upeat kasvonpiirteet.

Louis mikä sua vaivaa? Eihän sun pitäny tykätä Harrystä. Etkä tykkääkään.

Seitsemän maissa mä pääsen vihdoin nousemaan pöydästä. Harryn katse herpaantuu kännykästään ja hänkin nousee. Pudotan mukin tiskialtaaseen ja lompsin mun huoneeseen Harry perässäni. Hänen läsnäolonsa saa mut vähän ahdistuneeks, mutta kun mä alan miettiä miksi, mä en tajua syytä. Juurihan mä tuijotin häntä melkein puoli tuntia putkeen.

"Sori se aamunen.." Harry sanoo ärsyttävän pahoillaan. "En mä yleensä oo sellanen... et niinku... tuijotan.."

Käännyn katsomaan häntä, ja kun hänen silmänsä pureutuvat omiini, käännyn pois.

"Öö.. joo.. Ei se mitää", murahdan.

Harry huokaisee ja alkaa pakata reppuaan, niin kuin mäkin.