Mine || larry (Finnish translation)

2

Louis katsoo, kun Harry astuu pieneen kahvilaan sisään, jossa hän jo istuu. Bileistä on kulunut suurinpiirtein kaksi viikkoa, ja Louis on pitänyt Bradia ja hänen jengiään silmällä. Louis virnistää ja nousee pöydästään kävellen jonoon Harryn taakse. Harry lukee ruokalistaa seinältä, Louisin seisoessa hänen takanaan.

"Sun ei pitäis olla täällä", Louis kuiskaa Harryn korvaan. Harry hyppää ilmaan ja kääntyy nopeasti, katse laskeutuen Louisin omahyväiseen ilmeeseen. Harry pyöräyttää silmiään ja kääntyy pois päin Louisista.

"Mä en kerro jos säkään et", hän vastaa hiljaa. Louis nostaa kulmiaan ja astuu eteenpäin. Nyt hän on Harryn vieressä.

"Varo sanojas, Styles", Louis sanoo. Hänen kasvoillaan ei ole minkäänlaista ilmettä, mutta hänen äänessään on pieni uhan sävy, joka lähettää Harrylle kylmiä väreitä. Harry nielee kuuluvasti ja kääntää katseensa takaisin tauluun. Hän on tietoinen Louisin läsnäolosta ja Louis aistii hermostuneisuuden Harrystä.

"Seuraava", nainen kassalla kutsuu. Harry astuu eteenpäin ja Louis seuraa virnistäen.

"Musta kahvi-"

"Ja tee. Kiitti Darleen", Louis keskeyttää hänet. Hän latoo tarjouksen koneeseen ja Louis maksaa. Harry katsoo Louisia tarkasti, miettien mitä peliä hän pelaa. Heidän juomansa tulevat nopeasti ja Louis nyökkää päällään mustaa loosia kohti, poissa muiden silmistä pienessä rakennuksessa. Harry seuraa Louisia hermostuneesti ja liukuu istumaan.

"Joten... Harry. Mä oon tehny mun etsintöjäni", Louis aloittaa. Hän hymyilee sairaasti ja Harryn iho menee kananlihalle. Hänen suunsa on kuiva ja kädet nihkeät.

"Etsintöjä?" hän vinkaisee. Harry vihaa sitä kuinka hänen äänensä pettää ja kiroo äänettömästi itsensä sen takia.

"Nii. Se on sääli et Brad lähettää sut vakoilemaan mua ilman suojausta. Ikinä ei voi tietää millon sun täytyy tapella", Louis kertoo hänelle. Harryn naama kalpenee ja hän haluaa juosta pakoon, mutta tietää ettei voi. Se olisi tosi tyhmää ja Louis rakastaa takaa-ajoa. Hän himoitsee sitä.

"Mä en vakoile", Harry mumisee. Hänen äänensä särähtää huomattavasti ja hänen äänensävynsä on puolusteleva ja heikko. Louis naurahtaa loosin toiselta puolelta ja nojaa eteenpäin, rakastaen sitä, kuinka saa Harryn vääntelehtimään.

"Et hyvin. Mä oon seurannu sua, Harold. Mä en oo tyhmä ja vihaan sitä ku mulle valehdellaan. Nyt mun pitäis ampua sut", Louis pysäyttää ja Harry katsoo odottaen sitä muttaa, tai ehkä kipua, hän ei ole varma.

"Mut mä en aio ampua sua. Mä tykkään tästä pelistä luultavasti siks koska mä oon voitolla ja mä oletan et sä et kerro Bradille", Louis jatkaa. Hänellä on omahyväinen hymy kasvoillaan. Harry myöntää sen olevan kuuma hymy ja hän liikehtii epämukavasti Louisin katseen alla.

"Miks en kertois?" Harry miettii. Louis oikeasti nauraa tuolle ja ääni on liian suloinen murhaajalle.

"No miks kertoisit? Sä kerrot sille et mä tiiän sun vakoilevan? Se olis tosi tyhmää, Harry. Jos mä en tapa sua, se tappaa", Louis sanoo kaikki tietävästi. Harry tietää hänen olevan oikeassa ja murahtaa. Hän ei halua olla vakooja, hän ei halua olla mikään. Harry katsoo Louisia säälittävä, huolestunut katse silmissään ja Louis melkein menettää otteensa omahyväisestä kuorestaan. Melkein.

"Mitä mä teen?" Harry kysyy. Se on tyhmä kysymys, miksi Louis auttaisi häntä? Louis luultavasti haluaa hänen kuolevan, mutta silloin Harry muistaa Louisin sanat: 'mä välitän'.

Sanat soivat Harryn päässä ja hän katsoo takaisin mieheen, joka on aivan liian kaunis tähän työhön ja toivo täyttää hänet. Ehkä Louis auttaa häntä.

"No... Mä en tiiä vielä, mut me voitais tehä diili?" Louis ehdottaa. Harryn sydän pumppaa kovaa ja tuntuu kuin hänen sielu myytäisiin paholaiselle.

"Mitä?" hän kysyy. Hän on utelias, mutta varuillaan.

"Mä en kerro kenellekkään susta, jos sä tuut treffeille mun kanssa", Louis sanoo. Hän nojaa taaksepäin ja kohauttaa olkiaan. Hän ei näytä välittävän mistään tässä maailmassa ja Harrystä tuntuu oudolta hänen lähellään.

Hänen aivonsa huutavat ei. Punaiset valot ja pienet summerit huutavat hänen aivoissaan. Louis on paha. Louis on tosi paha. Louis on kilpailija, hän on myös tappaja. Kaikki teitävät, että hän on tappanut. Hän on tappanut paljon ihmisiä, eikä luultavasti kadu mitään. Hän on aikalailla sydämetön... Tai siltä se vaikuttaa.

Mutta pieni ääni puhuu varoitusten seassa. Se kertoo Louisin olevan todella viehättävä ja hän sanoi välittävänsä ja Louis on tosi, tosi viehättävä. Hän auttoi Harryä bileissä ja puolusti Bradin edessä.

Louis katselee loosin toiselta puolelta kun tunteet vaihtuvat hänen naamallaan. Hän ei näytä osaavan valita ja Louis menettää kärsivällisyytensä. Jos Harry sanoo ei, hänen on pakko tappaa Harry. Hän on vakooja, ja vaikka hän onkin surkea sellainen, hänellä täytyy olla seurauksia.

Harry katsoo vihdoin Louisin silmiin ja köhäisee. Hän katsoo alas kahvikuppiinsa puna naamallaan ja nyökkää pienesti.

"Mä tuun treffeille sun kanssa", Harry kuiskaa. Louis hymyilee leveästi ja nousee pöydästä. Harryn pää napsahtaa ylös ja hän katsoo Louisia ihmeissään.

"Saanks mä sun numeron?" hän kysyy. Louis nauraa ja pudistaa päätään.

"Mun numero tulee luottamuksen mukana. Mä soitan ku oon valmis treffeille", Louis sanoo. Se on hänen tapansa poistua tilanteesta, mutta Harry tarttuu hänen ranteeseensa pysäyttääkseen hänet. Louis sulkee silmänsä ja hengittää rauhallisesti. Hän vihaa jos ihmiset tarttuvat häneen.

"Miten sä sait mun numeron?" Harry kysyy. Hänen äänensävynsä on hämmästynyt ja hieman pelokas ja se saa Louisin nauramaan uudelleen. Hän vetää ranteensa irti Harryn otteesta ja alkaa kävellä pois.

"Mulla on mun keinoni. Ole valmis", hän huutaa olkansa yli. Kahvilan oven päällä oleva kello kilisee Louisin astuessa ulos ja hän on poissa.

//kesti vähän kauan mut yritän saada seuraavan luvun nopeemmin. Muistakaa et tää on vaan mun sivuprojekti ja jatkan tätä aina ku on aikaa ja motii. Koulu ja kaverit vie mun aikaa jonkun verran, eli en saa kirjoteltuu niin usein mitä lomalla saisin.