Se olen minä, Rosalie, mutta tutummin vain Rosa tai Rin. Olen Thalansian kansalainen, kuninkaan tytär. Tiedän arvoni ja vastuuni. En tosin halunnut niitä. Olin aina halunnut olla vapaa, ratsastaa metsässä mutta ei. Minut on "vangittu" muurien sisälle Thalansiaan, etten "juoksentelisi metsässä kuin päätön kana". Harvoin edes puhun vanhemmilleni.
"Neiti Rosalie!", kuului vartijan ääni oveni ulkopuolella. Sujautin kirjani peiton alle ja kävelin ovelle. Vartija seisoi oviaukossa, tarkkaillen minua katseellaan.
"Kuninkaan käsky! Vaihda jotain parempaa päälle ja tule valtaistuinsaliin! Välittömästi!" Vartija huusi. Tuijotin tätä hetken tuimin katsein, kunnes suljen oven kiinni tämän edestä. Huokaisin ja kävelin vaatekkaapilleni huoneen reunassa. Otin henkarista mustanpunaisen mekon ja laitoin sen päälleni.Avasin suuret puuovet ja astuin saliin. Vartijoita oli rivissä maton molemmin puolin. Huoneen päässä oli neljä valtaistuinta, kahdessa suurimmassa istuivat äitini ja isäni, eli kuningas ja kuningatar. Pysähdyin valtaistuinten eteen. Kuningatar Aisha, koko Thalansian diivamaisin, mutta alaisilleen mukava naikkonen. Minulle hän on kuitenkin ilkeä ja naiivi. Sitten on isäni, Kuningas Grano. Mitä hän haluaa? Suojella minua ja valtakuntaa. Hän on vaativa, mutta hyväsydäminen, sekä oikeudenmukainen.
Mutta miksi olin täällä? Miksi He halusivat tavata minut. Olinko tehnyt jotain väärää? Tai mitä jos kuningattaren uhkaukset ovat käyneet toteen? Kaikki pahimmat vaihtoehdot pyörivät päässäni. Entä jos...ehkäpä...miksi? Kaikki ne kysymykset, samassa sekunnissa, yhdessä hetkessä.
YOU ARE READING
Dragonwhisperer
FantasyDragonwhisperer - Sneak Peek Tuuli kävi hetkeksi hiusteni läpi. Polvistelin maassa makaavaan, valtavan lohikäärmeen vierellä. Koko laakso ympäriltäni oli tuhottu. Suuri sota oli ohi, mutta se oli vaatinut liikaa henkiä. Liian tärkeitä henkiä minull...