Dragonwhisperer

5. Lohikäärmeitä

"SOTAKO!" Huusin päin vartijan naamaa. Vartijan otsalta valui suuria hikikarpaloita kun tämä jatkoi:
"Niin Prinsessa. Grinorit hyökkäsivät itäiseltä muurilta kymmeniä joukkoja on menetetty. Koko kaupunki täytyy evakuoida. Tulkaa mukaani!"
Katsoin vartijaa. Tämän silmistä paistoi paniikki. Koulutettu sotilas ei pelkäisi sotaa, varsinkin jos se on toisella puolella kaupunkia! Se ei ollut normaalia.
"Minähän en minnekkään evakkoon lähde! Saan päättää omasta kohtalostani aivan itse! Ja muutenkin, et ole kertonut koko totuutta", ärähdin. Tilanne alkoi tuntua tukalalta. Vartija nielaisi kuuluvasti, katsellen kengänkärkiään. Sain kiittää onneani siitä, että huoneeni oli palatsin itäisellä puolella. Juoksin ikkunalle, paiskasin sen auki. Työnsin pääni ulos. Näky oli hyvinkin häiritsevä. Niinkin köyhällä ja surkealla kansalla kuin Grinorit, oli jotain meitä vahvempaa. Vaikka koko muurinmurtaminen tapahtui kaupungin toisella puolella, se näkyi palatsiin asti. Valtavia lohikäärmeitä, syöksemässä tulta ja rikkomassa koko itäistä kaupungia. Minun piti päästä ulos, mutta vartija pysäytti minut ovelle.
"Kröhöm! Kuningatar käski minun lukita sinut huoneeseesi, kunnes saamme tarkempia tietoja hapahtumista!" Vartija komensi.
"Se on päivänselvää mitä tapahtuu! Päästä minut! Ole kiltti! Minun on päästävä itäiselle muurille!" Anelin. Oli hiljaista. Vain vartijan syvä huokaus rikkoi hiljaisuuden. Tiesin, että hän myöntyisi!
"Ei käy!" Tämä totesi päättäväisenä ja paiskasi oven kiinni, teljeten sen ulkopuolelta. Huusin kirosanoja potkien ja paiskoen ovea. Hiljennyin lopulta vain kuullakseni vartijan askelten katoavan käytävään. En voi olla lukkojen takana kun ulkona käydään sotaa! Paniikin äänet kuuluivat ikkunasta, kun Grinorit panssaroiduin lohikäärmein lensivät palatsia kohti, tuhoten kaiken edestään. Joukkoa johti...Nani?! Tämä istui suuren punaisen lohikäärmeen selässä, tuijottaen minua ikkunasta.
"Nani!!!" Huusin vaikka tiesin, että hälinän keskellä naisen oli mahdotonta kuulla. Silti, hän näki minut. Hän katsoi suoraan minua kohti! Tiesin sen! Mutta miksi?