Dragonwhisperer

3 - Grinor!

Lohikäärme! Suoraan yläpuolellani! Luulin lyöneeni pääni tippumisessa, mutta kaikki tuntui niin uskottavalle. Korkeudessa näin lohikäärmeen mulkaisevan minua. Päätin pelata varman päälle ja juosta karkuun! Juoksin aukiolta puiden lomaan suojaan, mutta mekkoni helma tarrautui oksiin. Repäisin sen suosiolla ja jätin punaisen "rättimäisen" liinan oksistoon roikkumaan.

Huomasin valoa lähistöllä. Lohikäärme oli varmaankin lopettanut jahtaamiseni, mikäli se sillä tuulella ikinä olikaan. Päätin rauhassa mennä katsomaan, voisiko valonlähteestä saada kyytiä kotiin. Löysinkin suurehkon puutalon, jonka ympärille oli vedetty lankkuaita.
"Grinoreita!" Huudahdin tahattomasti. Vielä hetki sitten tämän talon pihalta oli kuulunut naurua ja huutoa, mutta nyt paikka näytti autiolta kuin aavetalo. Mutta sehän ei maksa mitään jos aavetalon ovelle koputtaa eihän?

Koputin oveen muutaman kerran, mutta se aukesikin itsestään natisten. Se oli jätetty auki.
"Haloo!" Huhuilin. Silloin kuului kolahdus. Ovi takanani paiskautui kiinni. Pienoisessa hätäpaniikissa kokeilin ovea. Se oli mennyt lukkoon! Paniikki alkoi paisua sisälläni. Mitä jos tämän talon asukkaat eivät olekaan ystävällisiä! Entä  jos he haluavat eroon Thalansialaisista!?
"Hei täti", kuului alhaalta ja joku tarrautui helmaani. Säpsähdin ja katsoin hitaasti alas. Pieni tyttö seisoi vieressäni, rutistaen tiukasti jo repeytynyttä mekon helmaani. En saanut sanaa suustani. Tuijotin vain.

"Momo. Tule pois sieltä. Heti", naisen ääni sanoi rauhallisesti, mutta vaativasti. Tyttö juoksi kiinni naisen helmaan, joka oli ilmeisesti hänen äitinsä. Niiasin kohteliaasti.
"Anteeksi rouva. Minulla ei ollut tarkoitus tunkeilla. Hevoseni tiputti minut ja sitten näin...", selitin kunnes lopetin lauseeni kesken. Mitä minä oikein ajattelin! Jos kertoisin naiselle lohikäärmeestä, hän varmaan pitäisi minua täydellisenä kaistapäänä! Huomioni sen sijaan kiinnittyi pöydällä olevaan lihaan. Sen pakkauksessa oli Thalansian vaakuna. Se varastettu liha!

"Anteeksi, mutta eikö tuo ole Thalansian lihaa?" Kysyin osoittaen pakkausta. Nainen painoi päätään alas, vilkaisten samalla tyttöön.
"Momo. Menehän huoneeseesi", nainen sanoi hiljaa. Tyttö juoksi portaat ylös. Nainen käveli hieman lähemmäs nostaen katseensa lattiasta.
"Olet varmaankin Thalansiasta. Tiesin kun mieheni meni hakemaan lihaa, että jäisimme kiinni", nainen mutisi hiljaa. "Nimeni on Nani. Kolmen lapsen äiti. Tiedäthän, meidänkin pitää välillä syödä, mutta suurin osa omasta tuotannostamme menee...lohikäärmeille. Muuten ne vievät eläimemme, sekä lopulta lapseni".
"Eli ruokitte sitä lohikäärmettä, jonka juuri näin", varmistin. Nani nyökkäsi.
"Lohikäärmeet ovat Grinoreille suurin haitta, mutta Thalansia vain sulkee silmänsä, sekä muurinsa. Suurin osa meistä kuolee kuukausittain sairauksiin tai nälkään. Lapsia kohdellaan perheissä kaltoin, tai käytetään hyväksi. Naisia hakataan ja miehet ovat talouksissa pääasemassa", tämä kertoi. Näin pienen kyyneleen naisen poskella.
"Mutta tässä talossa kaikki näyttää olevan hyvin. Osittain", totesin. Nani nyökkäsi.
"Lähdin Grinorien pääkylästä, vain sen takia, että saisin lapsilleni tämän hippusen elämää, mitä meillä on. Grinorin kylässä he olisivat varmaankin jo kuolleet", Nani täsmensi. Liikutuin itsekin.

En voinut uskoa, että Thalansian valtakunta on pitänyt salassa tätä tragediaa kaikki nämä vuodet! Olen varma, että vanhempani tietävät hyvin Grinorien elinolosuhteet, mutta he ja koko Thalansia vain sulkevat ne pais mielestään! Grinorit ovat sentään ihmisiä! He elävät ja tuntevat niinkuin Thalansialaiset! He ovat käytännössä Thalansialaisia! Minua raivostutti. Nani tarjosi minulle lihoja takaisin.
"Pidä ne!" Huusin. "Keksin kyllä jotain! "
Nani katsoi minua hämmentyneenä. Yritin kontrolloida itseäni, etten paiskaisi pikkupöydällä olevaa ruukkua maahan. Minun oli tehtävä asialle jotain, mutten tajunnut, että se johtaisi johonkin paljon pahempaan!