Dragonwhisperer

2 - Metsässä

Äitini goottimainen meikki karmi minua. Pysyin silti rauhallisin ilmein, näyttämättä mitään tunteita.
"Rosalie. Arvaatkin varmaan miksi olet täällä", äitini totesi, aivan kuin se olisi itsestäänselvää. Isäni kuitenkin näki lävitseni ja selvensi vaimonsa lauseen.
"Eräs Metsäläinen kiipesi viimeyönä muurien yli Thalansiaan, varastaen monta kiloa lihaa lähimmästä asunnosta. Talossa asunut pariskunta kertoi Metsäläisiä olleen neljä tai viisi. He palasivat heti muurien yli otettuaan lihat, varastamatta rahaa tai arvoesineitä", isäni selosti. Aisha loi moittivan katseen isääni.
"Aivan niin. Uskon 17-vuotiaan tietävän mitä tulevassa valtakunnassaan on tapahtunut. Jokatapauksessa. Haluan sinun käyvän metsässä katsomassa mitä varten Metsäläiset veivät lihat, sekä mahdollisesti tuoda ne takaisin", äitini käski. Miksei hän voi lähettää palvelusväkeään tutkimusretkelle?

Minulla ei ollut kuitenkaan varaa kyseenalaistaa ja olihan se mukavaa päästä välillä muurien ulkopuolelle. En tiennyt mitään Grinoreista, eli äitini mukaan Metsäläisistä. Historiankirjat kertovat, että Grinorit ovat joskus olleet Thalansialaisia. Silloin tässä maassa oli ollut vain yksi, paljon suurempi valtakunta. Nykyiset Grinorit olivat kuitenkin kapinoineet hallitsijoita vastaan, joka johti koko kaupungin tuhopolttoon! Satakunta taloa pelastui ja muurattiin muurien sisään, josta tuli tämänhetkinen Thalansia. Kaikki tuhopolttajat häädettiin muurien ulkopuolelle, jotka muodostui uusi kaupunki, Grinor.

Historiaa miettiessäni en edes tajunnut päätyneeni mustalla ratsullani Brancalla keskelle metsää. Tiesin missä olin, mutta kaikki tuntui oudolta. Kuulin puhetta, huutoa, naurua, sekä muita, inhimillisiä ääniä. En tajunnut, että yksi Grinorin pikkukylistä voisi olla näin lähellä Thalansian pääporttia.

Silloin taivaalle kohosi jotain. Säikky Branca sai tietysti sätkyn, pukitti pari kertaa heittäen minut selästä ja laukkasi takaisin portteja kohti.
"Branca! Odota!" Huusin hevoseni perään, mutta tämä olikin jo kadonnut puiden sekaan. Nousin maasta kykkimästä.
"Niinpä tietysti", mutisin itsekseni. Kohotin katsettani. Luulin että Branca olisi säikähtänyt jotain lintua, mutta taivaalla olikin jotain paljon suurempaa...ja uhkaavampaa!