Tässä minä nyt olen. Aikuisena. Ylpeästi seisomassa kirkkojen oven edessä. Vedän henkeä ja suoristan selkäni. Silkkinen kangas ihollani on viileää. Ovi naksahtaa ja aukeaa hitaasti. Perinteinen urkujen ääni tulvii korviini. Näen oven raosta alttarin. Punainen matto keskellä kätytävää korostaa kirkon arvoa. Alttarilla seisoo Jack. Mustassa puvussa. Lähden kävelemään alttarille, mutta yksin. Minulla ei ole saattajaa. Näen tätini lähtevän liikkeelle. Hän pyrähtää vierelleni ja ottaa minut käsikynkkään. "kiitos" kuiskaan. Ihmiset nousivat ylös. Kävelimme alttarin luokse. Rappusilla täti halasi minua ja luovutti minut. Hän jäi alas seisomaan. Jack puri huultaan. Pieni kyynel vierähti tämän poskelle. Hän veti henkeä ja pyyhkäisi onnen kyyneleen pois. Asetuin häntä vastapäätä. Pappi aloitti ikuisuudelta kestävän pälätyksensä. Lopulta pääsimme toivottuun kohtaan. "Emilia Hanna Toivonen, tahdotko sinä ottaa Jack John Coltonin aviomieheksesi?" pappi kysyi. "Tahdon" sanon heikolla äänellä. "Jack John Colton, tahdotko sinä ottaa tämän kauniin naisen aviopuolisoksi?" Pappi jatkoi. "Tahdon" Jack sanoo. "Voitte suudella" Pappi julistaa. Jack kaappaa minut syleilyyn ja suutelee. Lämmin tunne valtaa kehoni. Tunsin sen tunteen viimeksi 3 päivää sitten. Jack irroitti otteensa minusta. Halasin Jackiä.
Riisit lentelivät kasvoilleni ja hiuksiin. Nauroin ja puristin Jackin kättä hellästi. Lähdimme juoksemaan autolle. Sillä menisimme suoraan lentokentälle ja sieltä Kreikkaan.
Lentokone aloitti laskunsa. Parin tunnin lento oli kulunut hiljaisesti. Olimme vain katselleet toisiamme, kuin olisimme ihmeitä. Jack hymähti ja käänsi katseensa ikkunaan.
Kävelin suoraan vessaan. Pitelin häämekkoni helmoja ylhäällä parhaani mukaan ja vaihdoin ahtaassa kopissa tavalliset vaatteet. Tänään sortsit ja T-paita. Kannoin valkoisen mekon ulos vessasta. Jack odotti minua oven toisella puolella hymyillen kirkkaasti. Hänkin oli vaihtanut vaatteensa.
Lyhyt aloitus😶😶 Oottehan te kaivannu tätä tarinaa?😽💖
