Petrin hien haju täytti koko huoneen. Aava vääntäytyi irti Petrin rutistuksesta ja kompuroi pois sängystä. Petri käänsi vain kylkeään, joten Aava meni pienelle parvekkeelle. Hän aukaisi parvekkeen suuren lasisen ikkunan ja hengitti syvään raikasta ja kosteaa sunnuntaiaamun ilmaa.
Aava istui parvekkeen kylmälle ja kovalle lattialle. Hän oli väsynyt. Liian väsynyt. Eilen oli taas mennyt myöhään. Hän oli ollut jonkun Petrin kaverin juhlissa, eikä hän tuntenut sieltä ketään. Mutta Petri halusi mennä, joten Aavakin halusi mennä. Ei sillä, että Petri olisi hänen menoistaan päättänyt. Petri oli mukava, liiankin mukava kaikille ja hän oletti, että kaikki maailman ihmiset olisivat yhtä mukavia. Kukaan ei uskaltanut sanoa Petrille mitään ilkeää, koska kaikki pelkäsivät, että hän purskahtaisi itkuun. Siksi Aava ei ollut eronnut Petristä vieläkään näiden kahden vuoden jälkeen. Hän oli kiintynyt Petriin, eikä halunnut loukata häntä.
Petri ei heräisi vielä pitkään aikaan. Hän oli juonut vain muutaman kaljan, mutta pienikin humalatila sai Petrin nukkumaan todella sikeästi. Aava nousi ylös parvekkeen lattialta ja sulki ikkunan. Hän hiipi makuuhuoneeseen ja noukki lattialta vaatteensa ja puki ne pikaisesti päälleen. Hän nappasi Petrin isän tekemästä puisesta avainkaapista kotiavaimet mukaansa ja lähti.
Anteeksi, tämä eka osa oli vähän lyhyt,mutta jatkoa tulee pian lisää. Kiitos jos jaksoit lukea!❤️
YOU ARE READING
Tyttö
RomanceAavan käsi hikosi ja hän toivoi, ettei sen käden omistaja, jota hänen kätensä puristi, huomannut sitä. Hän tärisytti jalkaansa, sillä kun hän oli hermostunut, ei hän voinut olla liikkumatta. Yhtäkkiä Aava tunsi käden poskellaan ja täyteläiset huulet...
