Tyttö

Pakko

Kiitos aivan hirveästi kaikille äänestäjille, kommentoijille ja lukijoille! En ole nyt ehtinyt kirjoittamaan, eikä inspiraatiotakaan ole löytynyt, mutta koitan kirjoittaa useammin!

Aava ei tuntunut saavan Kaarlaa mielestään. Tapaamisesta oli kulunut muutama päivä, mutta jokin tytön eloisassa olemuksessa oli jäänyt hänen mieleensä. Aavan hypättyä veteen Kaarla oli noussut pian ylös vedestä ja juossut kavereidensa luo. Aavaa oli jälkeenpäin hävettänyt oma tyhmyytensä. Miksi hänenkin piti hypätä veteen? Koti ei ollut kovin lähellä, eikä hänellä tietenkään ollut vaihtovaatteita.

Mutta elämä jatkui normaalisti. Aava kävi vielä lukiota, mutta Petri oli töissä paikallisella katsastusasemalla. Aavan päivät kuluivat opiskellen, hänellä kun ei paljoa omia ystäviä ollut. Inkeri Mäkelä oli hänen ainoa hyvä ystävänsä, he olivat tunteneet jo monta vuotta. Mutta nyt Inkeri oli lähtenyt vaihto-oppilaaksi Amerikkaan ja Aava oli jäänyt yksin. Paitsi, eihän Aava tietenkään ollut yksin, sillä hänellähän oli Petri. Petri ja hänen kaverinsa.

Aava kävi tänäänkin satamassa. Mutta hän ei nähnyt Kaarlaa, miksi hän olisikaan? Hän ei varmaan edes asunut samalla paikkakunnalla. Aava hätisti ajatukset Kaarlasta pois mielestään. Hän oli miettinyt tyttöä aivan liikaa viime päivien aikana. Tytön siniset silmät vilkkuivat Aavan unissa. Aavan oli pakko nähdä Kaarla uudestaan, hän oli siitä varma. 

Aava polski vettä jaloillaan ja yritti etsiä harsoilevista pilvistä muotoja. Kauempana olevan rantakahvilan edustalla harmaat pulut nokkivat katukivetykselle pudonneita ruuantähteitä.

"Pöö", sanoi Kaarlan ääni Aavan selän takaa.

Anteeksi taas lyhyt osa, mutta jatkoa tulee toivottavasti ennen koulujen alkua! Kiitos vielä kaikille!