Kiitos kaikille lukijoille❤️
Aava käveli kotikaupunkinsa katuja ja kujia pitkin kohti satamaa. Satama oli ainoa paikka, jossa oli ihmisiä joka päivä. Kaupungissa oli muutama kauppa, mutta ne olivat enimmäkseen suljettuina. Satamassa oli kahviloita, ravintoloita, baareja, jalkapallokenttä ja uimaranta. Mutta eniten Aava piti satamalaitureista, joihin suuret huvipurret, purjeveneet ja pienetkin paatit oli parkkeerattu. Pienempänäkin Aava oli aina karannut satamaan ongelmiaan ja mennyt uittamaan varpaitaan veteen laitureiden päästä.
Aavan saavuttua satamaan hän katui heti päätöstään tulla sinne. Suuri joukko hänen ikäisiään nuoria oli vallannut lähes koko sataman. Osa pelasi jalkapalloa, osa melusi ja lauloi karaokea rantabaarissa ja osa oli jopa vallannut hänen lempipaikkansa, laiturit. Aava ei kuitenkaan halunnut kääntyä takaisin, sillä päivä oli täydellinen satamassa oleiluun. Aurinko paistoi, mutta ei ollut liian kuuma.
Aava painoi päänsä alas ja jatkoi matkaansa kohti laitureita. Viimeisen laiturin päässä istui vain suunnilleen Aavan ikäinen tyttö(kuva ylhäällä). Aava riisui kenkänsä, käveli laiturin päähän ja istahti tytön viereen. Aava kastoi jalkansa veteen. Vesi oli vielä viileää, olihan vasta toukokuu.
- Tiesitkö, että ihminen kuulee veden alla paremmin kuin kala? Tyttö tokaisi yhtäkkiä
Aava katsoi häntä hämmentyneenä. Tyttö oli häikäisevän kaunis. Aamuauringon varovaiset säteet saivat tytön ruskeat hiukset hohtamaan kultaisina. Tytön silmät olivat niin siniset, ettei Aava pystynyt kääntämään katsettaan.
- Eh.. En tiennyt, Aava sanoi hiljaa ja liikutti jalkojaan hermostuneena vedessä niin, että vettä loiskahti hänen ja tytön päälle.
Tyttö nauroi. Hänen äänensä oli puhdas ja nauru aitoa ja kuplivaa. Tyttö nuosi seisomaan, katsoi Aavaa ja hyppäsi veteen. Aava vetäisi henkeään,kun viileää vettä loiskahti hänen päälleen. Aava ei tiennyt mikä häneen meni, mutta kohta hän tunsi viileän veden ympärillään ja märät vaatteet painoivat häntä alaspäin.
- Mun nimi on Kaarla, tyttö sanoi
-Mä olen Aava
-Hauska tavata
Sori tää osa saatto olla vähän sekava, mutta jatkoa tulee. Toivottavasti pidätte ja kiitos jos luit❤️
YOU ARE READING
Tyttö
RomanceAavan käsi hikosi ja hän toivoi, ettei sen käden omistaja, jota hänen kätensä puristi, huomannut sitä. Hän tärisytti jalkaansa, sillä kun hän oli hermostunut, ei hän voinut olla liikkumatta. Yhtäkkiä Aava tunsi käden poskellaan ja täyteläiset huulet...