Haikeita sanoja

He olisivat antaneet anteeksi

Raukka parka tyttönen,

itke itsesi yksin uneen,

kiepottele itsesi katkonaisesti nukkumaan,

aamulla painajaiseen heräten

Älä itke,

hengitä ja rauhoitu,

niinhän ne sanoo tyttönen,

kuuletko enää

Verilammikossa istut,

viillot vuotavat ruumiissasi,

voi parka,

suusi täyteen lääkkeitä viskot,

kyynelet kastelevat kasvosi,

et pysty enää

Hiljaisuus ympärillesi kietoutuu,

surun musta verho laskeutuu

et tiedä enää,

raukka,

silmäsi suljet viimeisen kerran

Pelko päivistä ei kalva sinua enää,

hiljaa tuska häviää,

juoksee toisen mieleen sinut jättää,

kestänyt et enää,

niinhän sanoit,

oliko tuo lie totta

Voi tyttö raukka-parka,

mitä teitkään,

itkuasi et kestänyt kantaa,

mut kukaan nauruasi ei enää saa kuulla,

tiesitkö,

nyt olet ikuisesti poissa

Et näe enää aurinkoa,

lintuja,

elämän valoa,

ystäviäsi,

rakkaitasi,

Olet yksin hekin ovat,

he itkevät,

sinä kellut tyhjyydessä,

kuoleman tanssissa,

maailmasta ikuisesti poissa,

miksi hyväksyit sen,

oliko pakko luovuttaa,

he olisivat antaneet anteeksi