Astuin siitä yli
Eikä edessä ollut siltaa
Ohut jää kannatteli aina välillä
Siitä kuului räksähdyksiä
Jää ei ollut kestävää
Se oli seissyt siinä jo talven
Nyt oli loppu kevät
Viimeinen mahdollisuus
(Ja totuus oli että odotettiin seuraavaan syksyyn ja kuoltiin kevät ja kesä. Syksynä tapettiin ja pelättiin)
Jään rosoinen pinta
Ei se kestä
Missään ei ole köyttä johon tarttua
Kuulin tarinoita joissa oli
En astunut yli sillon kun oisin voinut
Kun se oli helppoa
Kävely tai juoksu
Kelkka tai reki
Miksen osannut kulkea yli
Mikä mua pidätti
Nyt se oli vaikeampaa
Eikä minulla ollut tukea
Oma ruumis ja mieli turvana
Vaikka se käskikin pysähtyä ja kadota alkavaan lumisateeseen
Hyppiä niin ohuella jäällä ja hukkua
Sen alle
Mutta jalat menivät eteenpäin
Vastarannalta huudettiin
Äänet voimistuivat
Välillä lakkasivat
Joskus itku lamautti eikä ollut uskoa
Jää ei kantaisi
Mutta yksi askel kerrallaan
Olisi mahdollisuus
Mutta hauraat askeleet veisivät aikaa
Kun pitäis pysähtyy ettei huku
Vaikka sitä toisinaan toivoisi.
Toivoisi edes edessäpäin olevaa keppiä
Köyttä
Tai edes kättä
Mutta siellä ei olisi
Pettävä jää oli ainoa ystävä
Ja suurin vihollinen
Se täytyi ylittää takaisin maailmaan
Sinne minne matka veisi
Tähän runokokoelmaan tulee enää pari runoa, sen jälkeen aloitan kirjoittamaan kahta runokokoelmaa, joista toinen on synkeä -omia tunteita ja toinen on osa mun parantumista ja negatiivisen kehän muuttamista.
BINABASA MO ANG
Haikeita sanoja
Poetryhttps://www.wattpad.com/story/54254669-sana-sanan-j%C3%A4lkeen Ensimmäinen runokokoelma, käykää ihmeessä kurkkaamassa! Tämä on runokokoelma, jonne laittelen runoja mieleni mukaan. Runot kumpuavat suoraan sydämestäni ja olevat yleisesti ottaen haikei...
