//Word count: 1048
xLOUISx
"Hei Leona, sun pitäis tänään mennä kouluun", sanon hieman purren huultani. Hän pureskelee juuri suuhunsa tunkemat purot nopeasti ja juoksee yläkertaan. Katsomme poikien tytön juoksua kummastuneina.
"Naiset", Niall huokaisee ja kaivaa jääkaapista banaanin.
"Niall ootko tosissas? Leona on hitto vie kuustoista", Liam kääntyy katsomaan banaania kuorivaa Niallia.
"Kohta seitsemäntoista", tuo huomauttaa heittäen kuoret roskiin. Pyörittelen silmiäni Niallin käytökselle. Just.
"Hei tota Louis", Harry sanoo varovasti saaden huomioni.
"Kai sä muistat, että Leona tarttee eväät?".
Ei saakeli. Eväät! Juoksen nopeasti jääkaapille ja alan penkomaan sitä.
"Ette oo tosissanne. Eikö täällä oo muuta kun lihaliemikuutioita?", raivoan ja heitän kuutiot Niallia päin, joka nostaa kädet ilmaan viattomasti.
"Enköhän mä pari tiikeriä matkan varrella pyydystä", joukkoomme liittynyt Leona sanoo harjaten hiuksiaan. Katsomme tyttöä hieman epäluuloisesti ja ehkä jopa vähän pelokkaasti.
"Ette oo tosissanne. Se oli vitsi!", Leona katsoo meitä nyt kuin idiootteja. Tosin, niitähän me olemmekin. Idiootteja.
"Äh, mä käydään kaupassa kun mennään koululle", sanon ja autan Leonaa jumittuneen vetoketjun kanssa.
"Jännittääkö?", Liam kysyy katsellen kelloa. Leona pudistaa päätään ja nappaa mintunvihreän reppunsa pöydältä.
"Lähdetäänkös?", tuo kysyy ja lähtee eteiseen.
*****
"Miks ihmeessä te tulitte mukaan?", kysyn ärsyyntyneesti katsoen nopeasti takapenkille poikien touhuja.
Leona on ollut koko matkan ajan ihan hiljaa, aivan kuten yleensäkin. Hän katselee maisemia, jotka kiitävät kovaa vauhtia ikkunan toisella puolella.
Parkkeeran autoni pienen marketin pihaan.
"Ömm. Louis, katos tonne", Harry kopauttaa ikkunaa ja huomaan kaupan pihalla parisenkymmentä paparazzia.
"Okei Leona. Sä pidät mua tiukasti kädestä kiinni, ok?", selitän Leonalle, joka nyökkää vastaukseksi. Hän vaikuttaa hieman pelokkaalta, ja syystä. Nousemme nopeasti ulos ja juoksen auton toiselle puolelle, missä Leona on jo seisomassa.
"Ota nää", kuiskaan ja ojennan tytölle mustat aurinkolasit.
Kävelemme käsi kädessä kaupan oville vältellen katseita kameroiden kanssa.
"Mitä Brianalle ja sinulle kävi?"
"Petätkö tyttöystävääsi?"
"Kuka tuo on?"
"Erositteko te?"
"Menettekö naimisiin?"
Paparazzien sanat kaikuvat päässäni, mutta onneksi pääsemme nopeasti sisälle.
"Kaikki hyvin?", kysyn kalpeaksi muuttuneelta tytöltäni.
"Joo", tuo vastaa ja ottaa nopeasti tukea seinästä.
"Eikä ole. Mikä on?", kysyn hieman hermostuneena ja otan Leonaa kädestä.
"Vähän vaan pyörryttää", tuo vastaa ja rojahtaa maahan.
"Liam! Niall! Harry!", huudan pojille, jotka ovat jo menneet kaupan osastoille. He juoksevat hätääntyneesti luoksemme ja istuvat Leonan vierelle.
"Leonalla taitaa olla vaan nälkä. Mee sä hakemaan ne eväät niin me pidetään kyllä sillä aikaa huolta Leonasta", Niall vakuuttaa ja ottaa tytön kainaloonsa. Normaalisti en jättäisi tyttöäni Niallin huostaan, mutta nyt ei ole vaihtoehtoja.
*****
xLEONAx
"Noniin, hyvää koulupäivää sitten", Louis halaa minua lujaa ja hellittää sitten.
"Soita heti jos käy jotain ja-".
"Louis, kyllä Leona pärjää", Liam tökkää Louista kylkeen ja nousee ulos avaamaan minulle oven.
Vilkutan pojille ja käännyn kohti koulua. Koulu on aika pieni, sillä se on kuulemma jonkinlainen yksityiskoulu. Pihalla ei ole ketään, joten päätän käyttää taitojani ja juoksen erittäin nopeasti koulun oville. Avaan oven varovasti ja huomaan käytävän olevan täynnä nörttejä. Just. Kaikki kääntyvät katsomaan minua, lukuun ottamatta muutamaa nenän kaivauksista löytynyttä kikkaretta tarkkailevaa ällötystä. Koitan hymyillä hieman ja lähden ripeästi kohti koulukaappiani.
58,58,58,58, koitan pitää kaapin numeron mielessäni, sillä muuten olisin jo unohtanut sen. Päädyn hiljaisemmalle käytävälle, jossa ei ole yhtäkään nörttiä, vihdoin.
Löydän kaappini ja avaan sen varovasti. Kaappi on tyhjä, ihan hyvä niin. Otan repustani jalkapallon ja eväät ja tungen ne kaappiini. Otan repusta vain kirjat ja...
Penaali. Mihin mä nyt sen jätin. Kaivan reppuani ja tajuan jättäneeni sen kotiin.
"Noni, penaali jäi sit kotiin. Ei herranjestas sun kanssas Leona", tiuskin itseäni hiljaa ääneen. Otan kirjat käteeni ja paiskaisen kaappini oven kiinni.
"Hei", säikähdän viereltäni kuuluvaa ääntä. Ääni tulee tytöstä, vähän minua pidemmästä blondista.
"Oi ei! Etkai säikähtänyt?", tuo kysyy hermostuneena. Pudistelen päätäni ja hymyilen tytölle hieman.
"Mandy, hauska tavata", Mandy huokuu innokkuutta ja positiivisuutta. Se saa minut paljon paremmalle tuulelle. Ja myös itsevarmalle. Ehkäpä uskallan jopa sanoa jotain tälle tytölle.
"Leona", tartun Mandyn käteen ja kättelen tätä. Huomaan Mandyn kädessä samat kirjat kuin minulla.
"Mandy hei, meillä taitaa olla sama tunti. Oon uusi täällä ja, noh. En tiedä missä luokat on joten-", aloitan, mutta tuo tomera tyttö keskeyttää minut:
"Tottakai voin saattaa sinut luokkaan!".
Menen Mandyn perässä punaisen oven eteen. Ovessa lukee haalealla valkoisella tekstillä:
Kemia.
"Mr. Rawhand on aika ärsyttävä. Pieni varoituksen sananen vaan", Mandy jaarittelee pyöritellen silmiään.
Katson tytön taakse hieman kauhistuneena ja koitan tehdä eleillä Mandylle asian selväksi. Mandy katsoo hitaasti taakseen ja näkee pitkän vantteran miehen.
"Oi hei mr. Racklestand, olinkin juuri kertomassa Leonalle kuinka mukava opettaja olet", Mandy valehtelee hymyillen tekopirteää hammashymyä. Mr. Racklestand ohittaa Mandyn ja kättelee minua hymyillen leveästi.
"Oikein mukava tavata sinut, Leona", hän sanoo ja avaa luokkahuoneen oven.
Luokka on täynnä ihmisiä, suurin osa heistä näyttää nörteiltä. Mitä muutakaan olisin voinut odottaa. Mandy menee rituaalin omaisesti omalle paikalleen erään intialaisperäisen pojan viereen ja näyttää minulle yökkäysmerkkejä. Naurahdan hieman, toisin kuin vakavoitunut Racklestand.
"Voisitko vastata kysymykseeni Leona? Onko sinulla kirjat?", tuo kysyy katsoen minua kylmästi. Nyökkään ja menen tyhjälle paikalle. En edes katso kenen viereen istun, eikä minua voisi vähempää kiinnostaakaan.
*****
"Mitä se sanos sulle?!", Mandy hihkaisee kävellessämme kohti ruokalaa. Kemian tunnilla istuin ihan mukavan oloisen pojan vieressä. En edes tiedä hänen nimeään, mutta hän lainasi minulle kynän ja kumin.
"Lainas vaan kynän ja kumin", vastaan lyhyesti ja nappaan tarjottimen telineestä.
"Tajuatko sä saanees Austin Carshtonilta lainaksi kynän ja kumin?!", Mandy kysyy katsoen minua jopa hieman pelottavasti silmät kiiluen.
"Austin?", kysyn kulmieni alta laittaen evääni tarjottimelle.
"Hän on varmaan koulun komein poika, vaikka tosin siihen ei paljoa vaaditakaan", tuo sanoo vilkaisten kaikkia muita poikia. Tuo on kyllä totta.
"Ja hänellä on tosi söpöjä kavereita", Mandy huomauttaa katsoen jonnekin.
Lähdemme etsimään pöytää jossa syödä pienet eväämme, mutta näyttää siltä, että kaikki paikat ovat varattuja. Täysin minun tuuriani. Joudumme siis syömään lattialla.
"Hei Leona! Tulkaa tänne!", jostain kuuluu tuttu ääni. Austin. Mandy katsoo minua suu auki ja lähtee kohti pöytää, jossa Austin ja tämän kaverit istuskelevat. Minun tullessa pöydän viereen, Austin vetää tyhjän tuolin vierestään ja pyytää minua istumaan siihen.
"Uu Austiiin", joku tämän kavereista viheltelee saaden meidät punastumaan.
"Pää kiinni Ace", Austin tiuskaisee ja alkaa mutustella omenaansa.
Ehkä saan viimein ystäviä.
Taisin ajatella liian aikaisin.
Ruokalan päässä Louis kävelee reippaasti minua kohti saaden monien päät kääntymään.
Eivät nörtit niin fiksuja ole, etteivätkö he tietäisi kuka isäni on.
"Leona mitä ihmettä?", Austin ja Mandy kysyvät suut auki samaan aikaan.
"Leona, meidän pitää mennä, nyt!", Louis tulee luokseni saaden minut nousemaan. Lähdemme kohti ruokalan ovea.
"Selitän teille myöhemmin", muodostan sanat huulillani ja otan Louiksen kiinni.
---------------------------------------------
Jolomieeees
xoxo venla❤️
