//Word count: 901
xLOUISx
Vien Leonan ripeästi autolleni vältellen fanilaumoja. Autan tytön sisälle autoon ja menen sen jälkeen itsekin sisälle.
"Mikä hätänä?", tuo kysyy hätääntyneenä minun käynnistäessä autoa.
"Meidän pitää lähteä", sanon vakavana katsellen tietä.
"Mitä, minne?", Leona kysyy uteliaana katsoen yhä minua.
"Kiertueelle".
En voisi jättää tyttöäni takaisin orpokotiin. En vaan voisi.
Sanoo Simon mitä sanoo, minua ei kiinnosta. Hän on minun tyttäreni. Ja tulee aina olemaan.
Vilkaisen nopeasti Leonaa nähdäkseni tämän reaktion ja näen tämän alkavan täristä. Kyyneleet valuvat tytön kauniin sileitä poskia pitkin. Pysäytän auton tien reunalle ja katson tyttöäni. Otan hänet niin hyvin kainalooni kun vaan autossa pystyn.
"Shh, kaikki on hyvin", rauhottelen tyttöä silitellen tämän ruskeita kiharia hiuksia.
"Eikä ole. Te jätätte minut, eikö vaan?", Leona kääntää katsomaan minua suurilla sinisillä silmillään, jotka ovat aivan kyyneleiden peitossa. Henkäisen syvään ja hymyilen hänelle hieman.
"Ei jätetä. Mä en jätä sua ikinä", vakuutan ja pussaan Leonaa nopeasti otsalle.
Siirryn hitaasti omalle puolelleni ja käynnistän moottorin.
Ainoa ongelma on, miten tulen selittämään Simonille koko Leonan jäämis asian. Tärkein asia minulle tällä hetkellä on Leona ja aion pitää tyttärestäni kiinni.
*****
"Terve Louis! Onko hän siis sinun...", Mark, meidän yksi turvamiehen kaltaisista tiimiläisistä tulee luoksemme ottamaan vastaan kotoa hakemamme matkalaukut.
"Tyttäreni, kyllä. Leona, tässä on Mark. Mark, tässä on Leona", esittelen heidät toisilleen. Leona näyttää hieman hermostuneelta, mutta yrittää silti hymyillä. Otan tytön tärisevästä olkapäästä kiinni ja vien hänet mukanani muun tiimin luokse lentokoneen viereen.
Katselen yllemme kohoavia valkoisia pilviä epäilevänä. Taitaa alkaa sataa.
"Leona, tuohon koneeseen me mennään", osoitan yhä tärisevälle tytölleni vieressämme kohoavaa valkoista lentokonetta.
"Ja tuohon menee muu tiimi, paitsi Mark ja Paul", osoitan nyt toista, hieman suurempaa konetta. Leona nyökkää hitaasti ja nousee Liamin perässä koneeseen.
*****
Istun koneessa ikkunapaikalla istuvan Leonan vierellä. Hän katselee ulos ikkunasta hieman poissaolevan näköisenä.
"Kaikki hyvin?", varmistan, kun kone alkaa kääntymään kohti kiitorataa.
"Joo on", hän sanoo hiljaa ääni täristen. Otan Leonaa kädestä kiinni ja silittelen sitä rauhoittelevasti.
Kone alkaa kiihtyä kiitoradalla. Kuuluu koneen renkaiden painautumista koneen sisälle ja hetkessä olemme ilmassa. Kaikki paino siirtyy mahan pohjaan ja korvat menevät lähes heti lukkoon.
Katsahdan Leonaan, joka on puristanut silmänsä tiukasti kiinni.
"Shhh, ei mitään hätää. Kaikki on hyvin", rauhoittelen tyttöäni hiljaa.
Pian hänen hengityksensä alkaa tasaantua, olemme siis viimein saaneet nousun suoritettua.
"Niin ja sitten tää meiän veijari vielä kaiken kukkuraks oksensi sen päälle!", Niall lopettaa viimein nolaamiseni saaden kaikki, Leona mukaanlukien nauramaan erittäin kuuluvasti.
"Niin siis minne me ollaan menossa?", Leona lopettaa nauramisensa ja katsoo nyt meitä silmät suurina.
"Me ollaan menossa Coloradoon", vastaan hymyillen leveästi.
"Ja siellä sä tuut tapaamaan Brianan", Harry möläyttää ja sydämeni alkaa pumppaamaan verta nopeammin. Suljen parin sekunnin ajaksi silmäni, sillä en tiedä mitä sanoisin Leonalle koko asiasta.
"Kuka on Briana?", tyttö kysyy ja kuulen epäilykset hänen äänestään.
"Ömm... me tästä mennäänkin katsomaan ööö... missä on vessa", Liam valehtelee ja häipyy nopeasti paikalta Niallin ja Harryn kanssa.
Henkäisen syvään ja käännän katseeni kohti noita kauniita vihreitä silmiä.
"Briana on mun tyttöystävä. Hän on mukana kiertueella", kerron purren hampaitani yhteen. Rakastan Brianaa äärettömästi, mutta minua pelottaa Leonan reaktio.
"Okei", tuo sanoo ääni murtuen ja kääntyy nopeasti kohti ikkunaa.
