xNIALLx
Ryntäämme Leonan sairaalahuoneeseen, sillä näemme käytävällä juoksevan kymmeniä hoitajia juuri sinne. Olimme jo ulko-ovella, kun kaaos alkoi.
Koko Leonan huone täyttyy lääkäreistä, joka saa Liaminkin itkemään.
Yritämme tunkeutua sisään huoneeseen, mutta emme mahdu sinne mistään välistä.
"Nyt herranjumala kertokaa mitä täällä tapahtuu!", Louis huutaa vihaisena ja nappaa huoneesta poistuvaa Brianaa kädestä.
"Onko kaikki hyvin Briana?", poika kysyy rauhallisena ja pussaa tyttöystäväänsä poskelle.
Briana nyyhkyttää tuttua tekoitkuaan, ja selittää:
"Leona vaan lopetti hengittämisen ja- ja".
"Kaikki on hyvin sulla. Se on pääasia", Louis kuiskaa saaden meidät huutamaan kiukusta.
"EI HITTO LOUIS! BRIANALLAKO SE PAHIN VAARA TÄSSÄ ON?! MITÄS LUULET?! SUN TYTTÄRES MAKAA TUOLLA SÄNGYLLÄÄN ELOTTOMANA JA AINOA ASIA MISTÄ SÄ VÄLITÄT ON LEHMÄS JONKA KORKO KATKESI!", Liam huutaa täyttä kurkkua saaden kaikki säikähtämään.
En ole ikinä nähnyt häntä noin vihaisena.
"Älä hauku Brianaa lehmäksi...", Louis mutisee ja katsoo meitä tuimasti.
Idiootti.
Itsekäs munapää joka välittää vain lehmästään ja itsestään.
Näen Liamin silmissä palavan tahdon hakata Louis.
Hän kohottaa nyrkkinsä ja on juuri osumassa Louista otsaan, mutta minä nappaan pojan nyrkistä kiinni ja siirrän sen alas.
"Nyt. Jos me kaikki vaan pidämme turpamme kiinni ja keskityttäisiin olennaiseen", ehdotan ja henkäisen syvään.
"Aivan samaa mieltä Niall. Nilkkani taisi juuri nyrjähtää", lehmä nyyhkyttää.
Puren hammastani pitääkseni itseni hillittynä, joka onneksi onnistuu.
xLOUISx
Viimein saimme Brianalle uudet kengät, ja lääkärit alkavat siirtyä pois Leonan huoneesta. Paikalle jää kuitenkin vielä muutamat lääkärit.
Tungemme sisään huoneeseen, ja näen kamalan näyn.
Leona on kytkettynä kymmeniin putkiin ja laitteisiin.
Hänen hiuksensa ovat sekaisena tuon kasvojen vierellä.
"Leona!", Niall huutaa ja ryntää takaani tyttäreni luokse.
Huomaan kyyneleiden valuvan pitkin Niallin poskia. Mitä tämä häntä muka liikuttaa?
Työnnän Niallin pois tytön luota.
Otan Leonan pienestä kylmästä kädestä varovasti kiinni. Hän hengittää hitaasti, mutta varmasti.
"Mikä hänellä oikein on...", Liam miettii nostaessaan Niallia ylös.
"Mä... Mä en tiedä", kuiskaan pyyhkäisten kyyneleet poskiltani.
xNIALLx
Hetken aikaa oltuamme huoneessa, viimein lääkäri tulee itsevarmasti luoksemme.
Hänen ilmeestään ei voi päätellä mitään, sillä kasvot ovat peruslukemilla.
Miehen ryppyisä otsa kiristyy hieman ja saa aikaan lisää ryppyjä.
"Louis Tomlinson, oletan", tuo sanoo kysyvästi kääntyen Louiksen puoleen. Poika nyökkää epäilevästi, vaikka aika varmasti tietää oman nimensä. Toivottavasti.
Olen hänelle yhä vihainen. Hänelle ja Brianalle. En olisi ikinä uskonut parhaan kaverini alentuvan noin alas.
"Voinko kertoa tulokset kaikkien kuullen, vai siirrymmekö toimistoomme?", lääkäri kysyy karhealla äänellä.
Louis näyttää empivän hetken, mutta tuntuu palaavan pikkuhiljaa järkiinsä.
"Kerro tässä vaan".
"Leonalla oli alunperin suuri paniikkikohtaus, jonka päätöksenä saimme todettua hänelle claustrofobian", lääkäri pitää silmät tiukasti kiinni paperissaan.
Claustrofobia.
Tiedän miltä se tuntuu. Se on hirveää.
"Kuitenkin, se on vain pieni murheistamme. Ilmeisesti kävi jonkinlainen sekaannus aineiden lisäyksen kanssa, sillä Leonan vereen oltiin lisätty väärän verityypin verta".
Louis nousee ylös. Tuon silmissä palaa viha.
"SE JOKA SEN TEKI SAA MINULTA OPETUKSEN!!!", tuo huutaa täyttä kurkkua, mutta Briana vetää hänet alas.
"Ei hätää kulta", lehmä kuiskaa ja suutelee Louis parkaa huulille.
"Nyt tilanne on sen verran kriittinen, että elinaikaa tyttärellänne on enintään kolme tuntia. Jos jollain teistä ei ole saman verityypin verta kuin Leonalla, tyttö valitettavasti menehtyy", lääkäri kertoo kylmästi.
Suljen silmäni hetkeksi.
Edessäni vilahtaa kaikki tunteet mitä tunnen. Kaikki pienimmästä suurimpaan. Kaikki mitättömimmistä kaikista tärkeimpiin.
"Ew! Mun vereen ei kosketa!", Briana kiljaisee, mutta ei saa huomiota.
Vedän kädet hiusteni lävitse hitaasti ja kerään ajatukseni kasaan.
Voiko olla pienintäkään mahdollisuutta, että minun vereni olisi samaa verityyppiä kuin Leonan?
"Me aloitamme verenluovutuksen välittömästi, jos vain saamme luovuttajalta luvan", lääkäri huokaisee katsoen meitä vakavana.
"Niall. Haluatko sä luovuttaa vertasi?".
Sydämeni pompahtaa kattoon. Henkäisen helpotuksesta, kuten myös Liam ja Louis. Brianan suusta taas kuuluu pieni murahdus.
Lähden kävelemään nopeaa tahtia lääkärin perässä kohti pientä huonetta.
Huoneessa on penkki ja joitain veripusseja, joista tosin en ymmärrä mitään. Minut ohjataan istumaan suurelle valkoiselle penkille huoneen keskelle.
"Teemme toimenpiteen nopeasti, sillä nyt on kyseessä ihmishenki. Sulje silmäsi ja kerron kun voit avata", lääkäri kertoo hengästyneenä. Nyökkään tälle ja suljen silmät tuon määräyksestä.
Tunnen pienen ajan kuluttua piikin työntyvän ihoni alle, ja siellä se pysyykin jonkin aikaa.
******
"Leona, herää jo!", Liam huutokuiskaa pitäen tyttöä kädestä kiinni.
"Kuinka kauan aikaa?", kysyn lääkäriltä, joka näyttää erittäin huolestuneelta.
"Pari minuuttia", tuo päästää sanansa ulos. Louis näyttää pahoinvoivalta. Hän hengittää hyvin raskaasti pitäen silmiään puoliksi kiinni.
Yht'äkkiä tunnen pienen puristuksen kädessäni. Silmäni suurenevat onnellisiksi.
"Leona!", huudahdan, kun tytön kauniit silmät hiljalleen avautuvat.
"Leona. Olet sairaalassa. Sait paniikkikohtauksen, jonka jälkeen verestäsi löytyi väärän verityypin verta. Nyt asia on korjattu, ja pääset hotellille", lääkäri kertoo hämmentyneelle tytölle artikuloiden selkeästi.
******
Olemme autossa kohti hotellia. Louis on ollut koko matkan hiljaa, joka tarkoittaa sitä, että olemme kaikki hiljaa. Istun takapenkillä Liamin kanssa Leonan ja Louiksen istuen etupenkillä edessämme. Briana oltiin haettu jo taksilla hotellille.
Leonan kasvoilta huokuu pelko, viha ja suru. Kaikki samaan aikaan. Hän katsoo haikeana ulos ikkunasta.
Liam ja minä katselemme etupenkillä istuvaa Leonaa myötätuntoisesti, vaikkei hän meitä edes katso.
"Miksi sä et ollut paikalla kun mulle tapahtus jotain?", Leona kääntyy yllättäen katsomaan Louista.
Louis ei vastaa mitään. Hän pitää katseensa tiessä.
"Louis vastaa mulle!", tyttö huutaa ja kyyneleet alkavat valua tuon poskia pitkin.
Louis. Ole kiltti ja vastaa tyttärelles.
"MÄ EN VOI OLLA SUN LUONAS KOKO AJAN!", tuo huutaa ja antaa kylmän katseen Leonalle.
Liam pudistelee päätään ja pyytää Louista pysäyttämään auton. Hän tottelee. Katson Liamia kysyvästi.
"Me jäädään tässä pois", tuo sanoo ja menee avaamaan Leonalle oven. Nousen ulos autosta ja tunnen viileän viiman poskillani.
Mustan auton takavalot alkavat pikkuhiljaa hävitä näköpiiristä.
"Se hotelli on ihan tossa vieressä", Liam osoittaa suuntaan, jonne Louis lähti. Nyökkäämme ja lähdemme tallustelemaan kohti hotellia.
******
"Tiedäthän sä, että sä voit luottaa meihin?", varmistan vielä hotellin aulassa. Leona nyökkää epävarmasti ja lähtee kohti omaa hotellihuonettaan.
"Moi", Harry tulee Liamin ja minun luokse kulman takaa.
"Terve", Liam hymyilee hieman ja lähtee sitten tyttöystävänsä luokse.
"Kuulin mitä tapahtui. Onkohan viisasta jättää Leona yksin hotellihuoneeseen?", Harry kysyy ja hieroo niskaansa.
Kohautan olkiani, sillä en ole niin varma.
"Äh, ei häiritä häntä enempää. Tää koko kiertuehommeli on uutta Leonalle. Annetaan hänelle aikaa totutella", päätän ja lähden huonettani kohti. Käytävä on kapea, ja sen varrella on monta ovea. Pysähdyn huoneen 402 kohdalle ja avaan sen hitaasti. En edes jaksa tutkia huonetta sen enempää, joten lösähdän vaan suoraan pehmeälle sängylle.
Mitä Leona oikein ajattelee?
Miksi Louis käyttäytyy niin oudosti?
--------------------------------------------
Pitkästä aikaa uus luku:) Olette ihania❤️
