1 Saaga

31 4 5
                                    

Tämä se vasta on elämää. Ja se vasta ironisesti oli sanottu. Nimittäin enhän minä elä. Olen kuollut. Oikeastaan olen kuollut vuosi sitten.
Ajoin mun skootterillani. Se oli upouusi, valkoinen Vespa, jossa oli kauniit punanahkaiset penkit. Se oli nätti peli se.
Sitten joku kusipää ajoi minun kylkeen. Tämä kusipää ajoi minun päältä humalassa. Niin minä kuolin.
Joten miten selitän tätä tarinaa? Sillä, noh, olenhan kuollut tyttö.
Mutta haluatteko kuulla salaisuuden? Minä oon kävelevä kuollut tyttö.
Ja että mikähän ihme.
Vähän niinkuin kummitus, mutten todellakaan. Ei mikään lakana.
Vähän sellanen kummitus niinkuin Harry Pottereissa. Joo, niin juuri.
Näkisit minussa kaikki haavat ja ruhjeet mitkä sain kolarissa. Vanhat meikkini, rikkinäiset vaatteet ja rähjäiset kengät. Muttet sinä näe minua. Se tässä on parasta. Kukaan ei näe minua.
Joten voin tehdä mikä minua huvittaa. Missä haluan ja milloin haluan. En tarvitse unta - ei sillä etten pystyisi nukkumaan, se on ihan kivaa hommaa. En tarvitse ruokaa. Enkä pysty kyllä syömään. Se on harmi juttu se. Mutta silti. Onhan tämä eläminen - ei - oleminen ihan mukavaa näinkin.
Ihmisiä on nimittäin hauska jekuttaa. Olin eläessänikin jo kamala kusettaja. Mutta nyt kuolleena se on vielä helpompaa! Pystyn vain lentämään ihmisten läpi, varastella heiltä hattuja, sun muita. Ilmeillä suoraan heidän naamojensa edessä, eivätkä he koskaan huomaa! Saan olla missä vaan ja voin olla millon vain. Kuinka upeaa sekin on?
Se saattaa kuulostaa yksinäiseltä, mutta en voi sille mitään. Eikä se edes hirveästi haittaa. Kai.

(Anteeksi tällänen lyhyt luku, mutta nämä tästä pitenee, lupaan sen!!
Rakkaudella,
Sade)

Kamu telah mencapai bab terakhir yang dipublikasikan.

⏰ Terakhir diperbarui: Aug 17, 2016 ⏰

Tambahkan cerita ini ke Perpustakaan untuk mendapatkan notifikasi saat ada bab baru!

Miten Niin Kuollut?Tempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang