Can you ever love me like this? (Larry in FINNISH) ON HOLD!

Part 5

~Louis~

"Mä lähen hakeen kynttilöitä", sanoin hetken hiljaisuuden jälkeen. Sisällä oli niin pimeää, että en nähnyt edes Harryä, joka istui aivan vieressäni.
"Mä tuun mukaan!" Harry sanoi, kuin pelkäisi pimeää.
"Pelkäätkö sä pimeetä?" kysyin sellaisella aww äänellä. Harry ei vastannut mitään ja tiesin, että jos olisin nähnyt jotain, se olisi ollut Harryn punastuneet kasvot.
"Aww", sanoin ja tartuin hänen käteensä. Vedin hänet mukanani ylös ja aloin tunnustelemaan tietä käsilläni. Näin jo hieman paremmin, koska silmäni olivat jo tottuneet pimeyteen, mutta jouduin silti etenemään todella hitaasti, sillä yksityiskohtia oli vaikea erottaa.
"Onko sulla hajuakaan, missä me pidetään kynttilöitä", Harry kysyi epäilevästi.
Naurahdin. "Ne on alhaalla", sanoin tarkoittaen talomme alinta kerrosta, jossa oli ainoastaan suihku, poreamme, pieni oleskeluhuone, pakastin ja sisävarasto. Nyt vasta tajusin kuinka tyhmää oli pitää kynttilöitä siellä, koska asuinkerroksiin tuli sentään jonkin verran valoa ulkoa, mutta alin kerros oli maan alla ja siellä ei näkisi senkään vertaa.
"Lou?", kuulin Harryn kysyvän jostain takaani.
"Hmm?" kysyin ja yritin keskittyä löytämään rappuset.
"Siellähän on ihan piemää!" Harry sanoi hätääntyneesti ja hänen äänensä kuului hieman kauempaa kuin viimeksi.
"Harry, sä voit oottaa täälläkin", sanoin ja käännyin häntä kohti.
"En mä halua jäädä yksin." Välillä minun oli vaikea uskoa, että Harry oli todellakin jo aikuinen mies, eikä enää pikkulapsi.
"Tule tänne", sanoin ja kuulin hänen lähestyvän hiljalleen. Otin hänen kädestään kiinni ja lähdin johdattamaan häntä alakertaan Hän puristi kättäni todella kovaa. Aivan kuin hän ei haluaisi ikinä päästää irti. 'Lou, muista, että se johtuu vain pimeydestä', hoin itselleni, kun aloin miettimään, että ehkä en haluaisikaan hänen päästävän irti.
Etenimme hitaasti, jotta emme kaatuisi portaissa. Selvittyämme alas, etsin hyllyn, jonka laatikossa tiesin olevan taskulampun. Löysin sen ja sain meille hieman valoa, mutta Harry ei silti päästänyt kädestäni.
"Pidä tätä", sanoin ja ojensin lampun Harrylle. Lähdin johdattamaan häntä sisävaraston suuntaan, josta löytäisin kynttilät.

Yläkerrassa sytyttelin kynttilöitä ympäri taloa Harryn seuratessa tarkkaan tekemisiäni.
"Arvaa mitä?", sanoin, kun olin saanut kaikki kynttilät sytytettyä ja näimme vihdoin kulkea talossa.
"No?"
"Pakastin ja jääkaappi lämpiää, joten meiän pitää syödä kaikki mahdollinen pois. Alakerrassa on monta pakettia Ben&Jerry's jätskejä ja kylmäkaappi täynnä kylmiä oluita. Eihän hyvän ruoan ja oluen saa antaa mennä pahaksi", sanoin ja iskin silmää. Harry tajusi vihjeen ja hän lähti heti keittiöön. Minä puolestani nappasin taskulampun mukaani ja juoksin takaisin alakertaan. Otin pakkasesta mukaani sylillisen jäätelöitä ja juoksin takaisin ylös. 
"Harry! Tuo samalla lusikat!" huusin olohuoneesta vallattuani jälleen sohvan. Pian Harrykin liittyi seuraani toisessa kädessään kaksi sixpackiä olutta ja toisessa lusikat. Hän laski kantamuksensa pöydälle ja rojahti sohvalle viereeni. Avasin heti kaksi olutta ja jäätelö purkin johon tungin kaksi lusikkaa. Sitten nostin jalkani Harryn syliin ja join pitkän kulauksen oluesta.
"Mitäköhän muut tekee nyt?" mietin.
"Hmm... Zayn on varmaan Perrien kanssa ja Liam ja Niall varmaan pelaa monopolya", Harry arveli ja sai minut naurahtamaan.
"Kuulostaa täysin mahdolliselta", myöntäilin

Ensimmäisen sixpackin tyhjennyttyä olimme puhuneet jo kaikesta mahdollisesta, joten ehdotin:"Pelataanko 'My biggest secret'?"
"Okei. Mä voin hakee paperia ja kynän", Harry sanoi, työnsi jalkani syrjään ja lähti kohti keittiötä. Avasin jälleen uuden oluen. Siitä oli jo liian kauan, kun olin viimeksi juonut kunnolla, joten join mielelläni muutaman oluen.
"No niin. Meitä on vaan kaks, joten me voidaan pelata niin, et kirjotetaan vaan ne lapuille ja sit näytetään ne toiselle", Harry sanoi ja ojensi minulle kynän ja vihon. Mietin hetken ja kirjoitin siihen sitten:"Lapsena toivoin olevani tyttö." Odotin hetken, että Harry sai kirjoitettua omansa, ennen kuin vaihdoimme papereita. Luin Harryn salaisuuden ääneen:"En pelkää mitään niin paljoa kuin pimeää." 'Aww. Hän on vain niin ihana', ajattelin hänen lukiessaan salaisuuttani.

Muutaman kierroksen jälkeen Harry sanoi:"Tää on vika kierros, koska multa loppuu salaisuudet, joita sä et jo tietäis."
"Okei." Mietin hetken ennen kuin kirjoitin lappuuni hieman epäröiden. Sydämeni tuntui tulevan ulos rinnasta, kun luimme Harryn kanssa yhteen ääneen:"Luulen, että rakastan sinua."
Katsoin Harryä suoraan hänen vihreisiin silmiinsä. Olin pelännyt aivan turhaan. Nousin nopeasti polvilleni sohvalla ja painoin huuleni päättävisesti hänen huuliaan vasten. Harry oli ensin vähän hämmentynyt, mutta sitten hän työnsi kielensä vaativasti omaani vasten.
"Mä en voi uskoa, että me tarvittiin kaks sixpackiä olutta ja 'My biggest secret' ennen kuin me sanottiin toi ääneen", sanoin vetäessäni hän paitaansa pois. Suutelin jälleen hänen huuliaan kovakouraisesti.  Yhtäkkiä tömähdimme lattialle Harry päälläni.
Naurumme lakattua, Harry totesi: "Sohva ei oo ehkä paras paikka tähän."
"Ei ehkä. Sänky?" kysyin. Harry nousi salaman nopeasti ylös ja veti minut mukanaan. Hän suuteli minua vielä kerran ennen kuin käänsi minut ympäri ja läpsäisi minua perseelle merkiksi lähteä yläkertaan.

//Tässä ei vielä päästy ihan loppuun asti, mutta seuraavassa osassa saattaa olla jo vähän rajumpaa juttua;)