Can you ever love me like this? (Larry in FINNISH) ON HOLD!

Part 6

~Louis~

Juoksin rappuset nopeasti ylös ja suoraan Harryn huoneeseen. Kuulin hänen nopeiden askeltensa seuraavan perässä.
Kaaduin selälleni hänen sängylleen ja pian hän kipusi käsiensä varassa päälleni. Hän alkoi jälleen suutelemaan minua kiihkeästi. Hänen huulensa painautuivat aina vain uudestaan ja uudestaan vaativasti omiani vasten. Pikku hiljaa kiihkeät suudelmat vaihtuivat kuitenkin pieniksi helliksi pusuiksi joita hän paineli varovasti huulilleni. Lopulta hän siirtyi vierelleni toisen kätensä varaan ja vain katseli minua. Ja minä katselin häntä. Painoin hänet varovasti selälleen ja painoin poskeni hänen lämmintä rintaansa vasten. Kuuntelin hänen sydämensä rauhallista sykettä ja seurasin kuinka hänen rintansa vuorotellen kohosi ja laskeutui. Aloin piirtelemään hellästi sormenpäilläni kuvioita hänen paljaaseen rintaansa ja tunsin hänen aina välillä sävähtävän kosketustani. En voinut pidätellä hymyäni. Tunsin olevani onnellisempi kuin koskaan ja se oli jo aika paljon, koska olin aina tuntenut olevani onnellinen ja omistavani kaikkea, mitä ihminen voisi koskaan tarvita. Hetken päästä Harryn hengitys muuttui rauhallisemmaksi ja hän alkoi tuhista ihanasti. Siitä tiesin hänen nukahtaneen. Katselin hetken hänen kauniita levollisia kasvojaan, kunnes tunsin omienikin silmieni alkavan painua umpeen. Painoin pääni hänen rintaansa vasten ja kiedoin käteni tiukasti hänen ympärilleen. Suljin silmäni ja pian tunsin vaipuvani rauhaisaan uneen elämäni tärkein ihminen vierelläni.

Näin unta, että makasimme Harryn kanssa rannalla vierekkäin auringonlaskua katsellen. Ilma oli lämmin, eikä juurikaan tuullut. Laineet liplattivat rauhoittavasti rantaan, eikä mistään kuulunut liikenteen tai ihmisten ääniä. Olimme kuin satumaassa. Jossain niin täydellisessä paikassa, etten halunnut sieltä ikinä pois. Valitettavasti unet eivät jatku ikuisesti... Mutta onneksi sentään joskus herää vielä parempaan paikkaan.

Räpytin silmiäni muutaman kerran. Huoneessa oli hämärää ja kuulin sateen hakkaavan ikkunaan ja ukkosen jyrisevän vain vähän matkan päässä. Havahduin täysin hereille, kun kirkas salama valaisi koko huoneen. Vihasin ukkosta ja olin pelännyt sitä aina, mutta silti juuri silloin en olisi ollut missään muualla mieluummin. Näin nimittäin Harryn nukkuvan aivan minussa kiinni. Hän oli riisunut epämukavat farkkunsakin pois, enkä yhtään ihmetellyt miksi, koska tunsin vyötärölläni hirveät painaumat farkuista ja sen lisäksi huoneessa oli aivan helvetin kuuma.
Nousin ylös ja katsoin kelloa . Se näytti vasta puolta kuutta, mutta toisaalta olimme menneet niin aikaisin nukkumaan, etten yhtään ihmetellyt aikaista heräämmistäni. Vedin epämukavat farkkuni pois ja laahustin keittiöön hakemaan juotavaa. 
Avasin jääkaapin ja nappasin mukaani kokiksen, joka tosin ei ollut enää kovinkaan viileää, koska sähköt eivät vieläkään toimineet. Join pullosta muutaman kulauksen ennen kuin aloin haukottelemaan. Päätin käydä vessassa ja kömpiä sitten takaisin Harryn viereen.

~Harry~

Heräsin yksin sängystä. Häätännyin, koska pelkäsin minun Louis'n suudelman olleen pelkkää unta. Nousin nopeasti ylös, mutta helpotuin huomatessani Loun farkut lattialla. Aloin automaattisesti hymyilemään ja kaaduin takaisin makaamaan. Kuulin hiljaisia alakerrasta hiljaisia askelia ja vessan oven sulkeutumisen. Vaivuin täysin ajatuksiini miettiessäni, mitä kaikkea ihanaa edellisenä iltana oli tapahtunut. Pystyin vieläkin tuntemaan Loun huulet omillani. Sitten iski paniikki. Mitä, jos Lou sanoisi, että eilinen oli vain yhtä suurta virhettä ja johtui vain alkoholista. Tunsin sydämeni hakkaavan nopeammin. En tiennyt kestäisinkö enää toista kertaa sydämeni särkymistä. Säpsähdin, kun kuulin Loun askeleet ovelta. Kaikki epäilevät ajatukset katosivat heti, kun näin hänen ihanan hymynsä, kun hän kipusi viereeni ja katsoi minua suoraan silmiin. Olin silloin aivan onneni kukkuloilla, enkä enää epäillyt meitä kahta hetkeäkään. Kiedoin käteni ja jalkani tiukasti hänen ympärilleen ja painoin hänet itseäni vasten.
"Älä ikinä päästä irti", Louis kuiskasi ja suuteli hellästi rintakehääni.
"En ikinä", vastasin ja suutelin hänen pörröisiä hiuksiaan. Tällä kertaa huomasin Loun nukahtavan ensin, joten jäin hetkeksi kuuntelemaan hänen rauhallista hengitystään ennen kuin  toimin hänen esimerkkinsä mukaan ja vaivuin jälleen uneen.