Can you ever love me like this? (Larry in FINNISH) ON HOLD!

Part 2

-Louis-

'Mitä se äsköinen oli?' mietin itsekseni ja sörkin ruokaani, jota en ikinä saanut suuhun asti. En voi ajatella tollaisia parhaasta kaveristani, vaikka hän olikin hyvännäköinen ja treenattu ja hänen vihreät silmänsä loistavat aina niin kirkkaasti. 'Louis rajoita.'

"Huhuu! Maa kutsuu Louis'a!" Niall huhili pöydän toiselta puolelta.

"Häh? Mitä sanoit?" kysyin ja kaikki muut paitsi Harry naurahtivat.

"Niin, että aiotko sä syödä ruokasi vai et?" Niall kysyi.

"Äh... En kai. Taidan vain mennä nukkumaan", sanoin ja ojensin lautaseni Niallille, joka selvästi halusi sen ja alkoi tyhjentämään sitä hyvällä ruokahalulla. Nousin ylös ja lähdin laahustamaan huoneeseeni. Hetken päästä kuulin ulko-oven aukeavan ja sulkeutuvan, joten arvelin poikien lähteneen. Melkein heti sen jälkeen Harry koputti oveeni ja tuli sisään.

"Lou? Onko kaikki okei?" hän kysyi ja tuli vierelleni sängylle istumaan.

"On.Mä oon vaan vähän väsynyt", vastasin ja yritin hymyill', vaikka tiesin hänen näkevän lävitseni.

"Lou, sä oot aina ollu huono valehtelija ja se ei ole muuttunut mihinkään", poika sanoi.

"Ei se ole mitään. Lupaan, että olet ensimmäinen joka saa tietää, jos jotain tapahtuu", vastasin ja hän näytti tyytyvän vastaukseen .

"Okei. Hyvää yötä Boobear", hän sanoi ja nousi ylös.

"Öitä Hazza", vastasin hiljaa ja kuulin hänen askeltensa loittonevan käytävällä.

Heräsin aamulla todella aikaisin. Aurinko oli vasta nousemassa ja kello näytti vasta kuutta. Huokaisin. Olin nukkunut ehkä kaksi tuntia yöllä, mutta tiesin, etten nukahtaisi enää. Nousin ylös vaivautumatta edes pukemaan vaatteita boksereideni päälle, koska tiesin Harryn nukkuvan ainakin puoleen päivään.

Keittiössä laitoin kahvinkeittimen päälle ja avasin takaoven. Sisälle tulvahti jäätävän kylmää ilmaa. Oli jo alkusyksy ja ilmat olivat viilenneet jo huomattavasti. Se ei kuitenkaan haitannut minua, vaan kävelin ulos ja istahdin jääkylmään keinuumme, jossa oli pehmusteet ja johon mahduin juuri ja juuri makaamaan. Hengitin sisääni raikasta aamuilmaa ja se sai minut heti paremmalle tuulelle. 'Se eilinen oli vain hetken mielihäiriö', ajattelin itsekseni ja jotenkin aloin uskoa siihen. Hain keittiöstä kahvini ja palasin jälleen ulos.

Makoilin siinä keinussamme varmaan kaksi tuntia, kunnes Harry ilmestyi viereeni hiukset sekaisin ja sanoi käheällä aamuäänellään:"Vastaisit nyt vain tuohon hemmetin puhelimeen." Hän heitti puhelimeni mahani päälle. Katsoin sitä ihmeissäni. 7 uutta puhelua ja 10 uutta viestiä. Jollain täytyi olla tärkeää asiaa. Kaikki puhelut olivat Zayniltä ja Liamilta. Soitin Liamille takaisin.

"Mikä nyt noin tärkeää oli?" kysyin häneltä

"Niallilla on ensi viikolla synttärit!" hän huusi.

"Tiedän?" ihmettelin.

"Meiän piti järjestää sille ne juhlat, eikä mitään oo vielä tehty, joten me Zaynin kanssa päätettiin ottaa ohjat käsiimme, koska te ette vastannu puhelimeen. Me kierrellään tällä hetkellä juhlapaikkoja, ja voin lähetellä teille kuvia, mutta ei teiän tarvii enää tänne tulla. Nähdään ", hän sanoi ja sulki puhelimen.

"No, mitä se sano?" Harry sanoi.

"Höpötti jostain Niallin synttärijuhlista. Ne on kuulemma ettimmässä juhlapaikkaa", selitin Harrylle.

"Eli me taidetaan olla tää päivä kaksin"; Harry sanoi ja nosti jalkojani niin, että pääsi istumaan ja sitten laski jalkani syliinsä. Sävähdin hänen kosketuksestaan, mutta Harry onneksi luuli sen johtuvan kylmyydestä, koska olin yhä pelkillä boksereilla.

"Louis, sä tuut kohta kipeeks. Mee pukeen jotain päälles", hän sanoi ja hääti minut sisälle.

//Sori tästä tuli aika tylsä ,mut en pystyny oikeen keskittyyn ku koko ajan joku tuli jotain höpöttään tohon viereen ni ajatus katkes aina XD Kertokaa rohkeesti vaan mielipiteitä ja miten voisin muuttaa tätä silleen et sitä jaksais lukee paremmin?:) xx