Can you ever love me like this? (Larry in FINNISH) ON HOLD!

Part 4

~Louis~

Palattuani Harryn luokse alakertaan kysyin tältä:"No, mitäs tehään tää päivä?"
"Öö... No, ensin sä voisit, vaikka keittää mulle kahvia ja hieroo mua ja leipoo jotain", Harry sanoi kiusallaan.
"Unelmoi vaan", vastasin ja läpsäisin häntä hellästi kädelle.
"No, mä voin hakee aamun lehden, jos sä teet meille aamupalaa", Harry sanoi.  Katsoin ulos ja huomasin ensimmäisten vesipisaroiden tippuvan jo taivaalta.
"Käy. Sun kannattaa varmaan kiirehtiä, ettei kampaus mee pilalle", sanoin hymyillen ja lähdin keittiöön. Kuulin ulko-oven käyvän ja Harryn lähtevän ulos.
Laitoin radion päälle ja sieltä tuli juuri sopivasti todella hyvä biisi, joten väänsin äänet täysille. Sitten laitoin hellan päälle ja aloin paistaa munia. Hetken päästä näin ikkunasta, että ulkona satoin jo kaatamalla. Katsoin kelloa ja sitten kurkkasin olohuoneeseen. Harry ei ollut vieläkään tullut, vaikka hä noli ollut ulkona jo melkein kymmenen minuuttia ja postilaatikko oli kuitenkin aivan pihamme vieressä. Sammutin hellan ja otin valmiin aamiaisen pois levyltä. Sitten päätin lähteä etsimään Harryä.

Kävelin eteiseen ja koitin avata oven. Silloin tajusin, miksi hän ei ollut vielä sisällä. Ovi oli lukossa, enkä ollut kuullut ovikelloa tai puhelintani, koska musiikki oli ollut niin kovalla ja pannukin oli ritissyt vieressäni paistaessani munia.
Avasin äkki oven ja vedin läpimärän ja jääkylmän Harryn sisälle.
"Nyt sitten ehdit avata", hän sanoi kärttyisesti.
"Harry, anteeksi tosi paljon! Olin keittiössä ja kuuntelin musiikkia, enkä kuullut ovikelloa. Nyt äkkiä vaihtamaan vaatteet, ennen kuin vilustut!" sanoin ja työnsin hänet edelläni kylppäriin.
"Kuivattele täällä niin haen sinulle lämpimät vaatteet." Juoksin nopeasti yläkertaan ja Harryn huoneeseen, joka oli yhtä siisti kuin aina. Aloin kaivelemaan hänen vaatekaappiaan ja otin hänelle uudet bokserit, lämpimät kollarit, sekä neulepaidan ja villasukat. Sitten kiiruhdin vaatteet sylissäni alakerran kylppäriin, jossa Harry istui pyyhe ympärillään. Minut nähtyään hän heiit pyyhkeen pois ja otti vaatteet kädestäni. Käännyin nopeasti ympäri, jotta hän saisi vaihtaa vaatteet rauhassa.
"Lou, sä oot nähny mut ennenkin alasti. Ei sun tarvii sen takia kääntyä", hän sanoi ja nauroi. Käännyin takaisin ja hän oli juuri vetämässä housuja jalkaan. Tunsin taas perhosia mahassani, kun näin hänet niin vähissä vaatteissa. Keskitin katseeni hänen pullisteleviin lihaksiinsa ja vettä valuviin hiuksiinsa. Havahduin vasta, kun hän sai paitansa päälle ja käveli eteeni yhä hampaat kalisten. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja raahasin hänet olohuoneeseen.

Olin palaamassa hakemaan aamupalaamme, joka oli luultavasti jo aika jäähtynyt, kun Harry sanoi:"Louuuuu, sun pitää peitellä mut." Hän katsoi minua vastustamattomalla koiranpentuilmeellä, joten minun oli pakko mennä hänen luokseen. Ei sillä, etten olisi halunnut. Peittelin hänet vilttiin ja hän hymyili minulle kuin pikkulapsi. Pyöräytin silmiäni ja lähdin vihdoin takaisin keittiöön. Onnekseni ruoka oli vielä lämmintä, joten kippasin sen lautaselle ja kaadoin kahteen mukiin kahvia. Otin mukaani vielä kaksi haarukkaa ja jotenkin sain ne kaikki raahattua olohuoneeseen läikyttämättä ollenkaan kahvia. Laskin kaiken olohuoneen pöydälle ja istuin itsekin sohvalle. Laitoin television päälle ja sieltä tuli juuri uutiset.
"Lou?" Harry kysyi ehkä hieman arasti.
"Hmm?" kysyin ja katsoin häntä.
"Sä näytät lämpimältä", hän hymyili söpösti ja raotti viltin kulmaa. Pyöräytin jälleen silmiäni ja kipusin hänen viereensä peiton alle. Nostin lautasen syliini ja Harry söi kanssani samalta lautaselta, mikä ei ollut mitään uutta. Syötyämme otin kahvikuppimme ja ojensin toisen niistä Harrylle. Juuri silloin uutistenlukija sanoi telkkarista:"Suuri myrskyvyöhyke on juuri saavuttanut Lontoon ja koko päiväksi on luvassa rankkaa vesisadetta ja todella voimakasta tuulta. Kehotamme siis kaikkia pysymään sisällä. Kannattaa myös kaivaa kynttilät ja taskulamput esiin, sillä luvassa saattaa olla pitkiäkin sähkökatkoja ja myrskyn pituudesta ei ole varmuutta. Se saattaa kestää jopa päiviä."
"Me ei ilmeisesti lähdetä mihinkään vähään aikaan. Onneks meillä on sentään ruokaa tarpeeks", totesin Harrylle, joka oli jo juonut kahvinsa. Join omankin kahvini loppuun ja laskin kupin pöydälle. Peiton alla koskin Harryn käsiä nopeasti.
"Harry sun kädet on ihan jäässä!" huudahdin ja otin hänen kätensä omieni sisään.
"Sun taas ihanan lämpimät", hän sanoi ja hymyili. Juuri silloin tuuli alkoi yltyä, eikä kestänyt kauaakaan, kun kaikki sähkölaitteet sammuivat ja tuli aivan pimeää, koska myrsky oli imenyt ulkoakin kaiken valon.